Golden Keyes Parsons: Aurinkokuninkaan varjossa

Joskus tulee luettua enemmän romaaneja, joskus opillisia kirjoja - mitä milloinkin. Tällä kertaa on romaanin vuoro. Tämä historiallinen romaani ei kerro luterilaisista, vaan 1600-luvun Ranskasta, jossa katoliset vainosivat hugenotteja.

Ja mitä olivat hugenotit? Ainoa asia, joka sanasta tuli mieleeni, oli juuri Ranska. Nyt kirjan luettuani ja myös Googlesta vastauksia etsittyäni tiedän enemmän. He olivat Ranskan protestantteja, tarkemmin sanottuna kalvinisteja. Mitä kalvinismi sitten on? Tämäkin uskonsuunta sai alkunsa uskonpuhdistuksen aikana. He uskovat ennaltamääräämisoppiin niin vahvasti, että heidän mukaansa Jeesus kuoli vain niiden puolesta, jotka olivat jo ennalta määrättyjä pelastukseen. Ei siis koko maailman syntien tähden. Lisäksi kalvinisteille sakramentit ovat vain ulkoinen todistus henkilön sisällä jo tapahtuneista muutoksista. Eli heillä on erilainen sakramenttikäsitys kuin katolisilla ja myös luterilaisilla.

Ranskassa näitä hugenotteja siis vainottiin: elleivät he kääntyneet katolisiksi, heitä vangittiin tai jopa tapettiin, heidän talonsa poltettiin ja heidän lapsensa siepattiin ja vietiin luostariin, jossa heistä kasvatettiin kunnon katolisia.

Tällä romaanilla on kiehtova syntyhistoria. Sen amerikkalainen kirjoittaja Golden Keyes Parsons sai sattumalta käsiinsä 1600-luvulta peräisin olevan sukututkimuksen omista ranskalaisista esi-isistään sekä päiväkirjamerkintöjä tuolta ajalta. Näiden tietojen pohjalta hän kirjoitti tämän osittain tositapahtumiin perustuvan romaaninsa.

Madeleine ja Francois Clavell lapsineen ovat Ranskan maaseudulla elävä varakas aatelisperhe. He joutuvat kuitenkin elämään vainojen pelossa uskonsa tähden, ja pelot käyvätkin toteen, kun kuninkaan rakuunat hyökkäävät tilalle ja valloittavat sen. Francoisin veli ehtii kuitenkin viedä osan perheen lapsista piiloon erääseen luolaan.

Madeleinella on yhteinen menneisyys aurinkokuningas Ludvigin kanssa ja epätoivoissaan hän valmistautuu matkalle Versaillesiin kuningasta tapaamaan ja anomaan häneltä armoa perheelleen. Miten matkalla käy? Tarvitaan monia käänteitä, paljon surua ja tuskaa ennen kuin kirja pääsee loppuunsa. Tämän enempää en tarinasta paljasta.

Mutta sen voin sanoa, että kristillisten ja varsinkin historiallisten romaanien ystäville tämä kirja on oikea herkkupala, jossa jännitystä riittää. Kalvinismin opilliset näkemykset nousevat esiin silloin tällöin, mutta vaikka niistä olisi eri mieltä, ei se lukemista haittaa: eivät ne niin paljon ole esillä.

Kirjan kautta pääsee tutustumaan sellaiseen Euroopan historian ajanjaksoon, joka ainakin minulle oli tuntematon. Tarina etenee sujuvasti ja mielenkiintoisesti.

Paljastuupa sekin, että jotain yhteistä meillä Suomen luterilaisillakin on hugenottien kanssa: virsikirjassamme on myös heidän virsiään. Esimerkiksi "Nyt kiittäkää! On Herra hyvä, on armoliitto ikuinen". Olisi mielenkiintoista tietää, minkä verran näitä virsiä meillä yhteensä on, mutta kahta virttä tässä kirjassa lainataan.

Suomennoksessa minun esteetikon kielikorvaani vähän rassasivat sellaisten "sanojen" kuin "öö" ja "oo" käyttäminen, mutta se nyt lienee sivuseikka...

Tämän postauksen ranskantaitoisia lukijoita voi taas ärsyttää Francois-nimen väärin kirjoittamiseni, mutta en valitettavasti keksinyt, millä näppäimellä se väkänen c-kirjaimeen tehtäisiin...

Päivä Oy 2010, 383 sivua.
Suomentanut Marja Sevón.