Lea Kujanpää: Rukouksen matkassa

Lea Kujanpää kirjoittaa rukouksesta niin, että kirjan äärellä saa nauraa ja itkeä, innostua ja toisaalta käydä läpi myös omia pettymyksiään rukoukseen liittyen. Rukouksen ihanuus ja kipu ovat vahvasti läsnä näillä sivuilla. Toisaalta Jumalan voima ja valtavat mahdollisuudet - toisaalta sitten se, ettei hän läheskään aina anna sitä, mitä pyydämme. Ja miten uskaltaisi rukoilla tapahtukoon sinun tahtosi? On vaikeaa suostua Jumalan tahtoon, kun helposti ajattelemme, että se tarkoittaa entistä enemmän kärsimystä. Eihän meille ole helppoa elämää edes luvattu. 

Kaikesta tästä ja paljosta muusta Lea Kujanpää kirjoittaa todella raikkaasti ja tuoreesti. Minua ilahdutti kirjan äärellä se, miten paljon uutta rukouksestakin voi sanoa. Ihastuttavaa on sekin, miten rehellisesti Kujanpää kertoo myös omista ongelmistaan suhteessa rukoukseen, kuten epäuskosta ja kyynisyydestä. Ja miten Jumala kuitenkin voi epäilevänkin rukoukseen vastata! 

Luvut on otsikoitu niiden ongelmien mukaan, joita kirjoittajalla itselläänkin on ollut suhteessa rukoukseen. Pärjään ilmankin, ei huvita, en jaksa, en ehdi, Jumala ei vastaa kuitenkaan, miksi rukoilla ihmeitä, kun niitä ei kuitenkaan tapahdu? Ja vielä lopuksi: entä sitten, kun koittaa rukouksen pimeä yö, jossa Jumalaa ei näy missään? 

Kujanpää kirjoittaa rukouksesta kaiken lisäksi hyvin vapauttavasti. Kaikkien ei tarvitse olla rukoilijoina samanlaisia; olemmehan muutenkin erilaisia persoonia. Rukousta voi olla niin monenlaista. Eikä tarvitse miettiä, olenko huono rukoilija tai kuullaanko rukoukset, sillä eivät pienet lapsetkaan pohdi sellaista puhuessaan isälleen. 

Kirja rohkaisee huonoa rukoilijaa, etteivät juoksun harrastajatkaan lähde heti ensi töikseen maratonille. Muutaman minuutin rukouksesta voi hyvin aloittaa. Itse tosin jatkaisin ajatusta vielä niin, etteivät kaikki lenkkeilijät juokse maratonia koskaan. Ehkä kaikista ei ole pakko tulla myöskään maratonrukoilijoita? 

Kujanpää muistuttaakin, ettei rukouksen voima ole kiinni sen pituudesta, vaan joskus voi hiljaisessa huokauksessakin olla enemmän voimaa kuin tuntikausien polvirukouksessa. Ja joskus sitten toisin päin. Rukouksessa tärkeintä eivät ole sanat ja niiden määrä tai kello, vaan sydän. Suorituspaineita poistaa sekin ajatus, että jos joku ei yhteisessä rukouksessa halua rukoilla ääneen, kyllä hänen hiljainenkin rukouksensa on aivan yhtä arvokasta ja tulee kuulluksi. 

Rukouksen voimahan ei muutenkaan ole meissä ihmisissä ja meidän rukouksissamme, vaan Jumalassa, joka ne kuulee. 

Joskus saatamme saada rukousvastauksia emmekä edes huomaa niitä. Kujanpää on monesti sanonut ihmisille, että juuri sitähän me rukoilimme, ja asiat menivät niin kuin pyysit. Yleisin vastaus tähän on kuulemma: Ai niin! 

Mutta entä ne monet kerrat, kun ei tunnu tulevan vastausta - tai ei ainakaan sellaista, jota toivoisimme? Tätä ja muita rukoilijan kipeitä kysymyksiä kirja myös käsittelee. 

Lisäksi Kujanpää pohtii, mikä on ihme, ja tapahtuuko niitä. Hän kertoo pienistä ja suuremmista nykypäivän ihmeistä ja myös sairaiden puolesta rukoilemisesta. Sairauksien paranemistakin saamme rukoilla, vaikka kaikki eivät paranekaan. Mutta väkisin ei tietenkään pidä rukoilla sellaisen ihmisen puolesta, joka ei halua, että hänelle rukoiltaisiin paranemista. 

Niin paranemisen kuin muidenkin asioiden kohdalla Kujanpää toteaa, että aina saa pyytää - Jumala sitten on se, joka päättää, mitä hän meille antaa ja mitä ei. Kirja kertoo vapauttavasti siitäkin, miten hyvä on, että Jumalalla on vastuu siitä, miten asiat menevät. Meille tuo vastuu olisi liian raskas. Jumala näkee koko maailman kaikki tilanteet ja sen, miten asiat vaikuttavat toisiinsa. Ja jos Lea Kujanpään lapsi rukoilee, että saisi hevosen, ja äiti puolestaan rukoilee hevosta vastaan, Jumalahan ei voi noihin molempiin pyyntöihin vastata myönteisesti. Onneksi hän siis tietää meitä paremmin, miten minkäkin asian on syytä mennä. 

Muun muassa tällaisia näkökulmia löytyy tästä kirjasta. Rukouksesta kiinnostuneille siinä on paljon uutta ajateltavaa. Kerralla tätä ei pystynytkään lukemaan, koska välillä piti miettiä ja sulatella. Niin paljon ajatuksia ja tunteita heräsi kirjan äärellä. Toivon sinulle siunattuja lukuhetkiä tämänkin teoksen parissa! 

Karas-Sana 2021 

144 sivua 

Kannen suunnittelu Päivä Oy