Lea Kujanpää: Ettei tarvitse pelätä

Henkimaailman kohtaaminen 

Henkimaailma on aihe, jonka käsittelemisessä kristityt voivat mennä kahteen äärilaitaan: joko kielletään Pahan voimien olemassaolo ja vaikutus kokonaan tai sitten kiinnostutaan niistä liikaa, askarrellaan niiden parissa epäterveesti ja unohdetaan uskomme kohde Jeesus. 

Katoliset ja ortodoksit ovat säilyttäneet jo Raamatusta ja kristinuskon alkuajoista peräisin olevan uskon persoonalliseen Pahaan. Myös Lutherin kirjoituksissa ja tunnustuskirjoissa Pahan olemassaolo oli itsestään selvää, mutta jostain syystä sittemmin luterilaiset ovat antaneet valistuksen ajoista nousevan järkiuskon vallata itsensä niin, että mihinkään yliluonnolliseen ei uskota. Kuitenkin on monia, jotka joutuvat kokemaan erilaisia Pahan hyökkäyksiä, eivätkä he välttämättä saa kirkon työntekijöiltä sitä apua, jota tulevat hakemaan. 

Lea Kujanpää haluaa tällä kirjallaan tarjota maltillista luterilaista opetusta Pahan todellisuudesta. Tärkeintä meille on muistaa - kuten jo kirjan nimikin sanoo - ettei tarvitse pelätä: 

Kristityn ei tarvitse pelätä Saatanaa eikä demoneita, sillä Kristus on voittanut Pahan vallat. Kristitty saa elää Jeesuksen veren suojissa ja Jumalan armon alla. Hänelle on annettu turvaksi kaste, Raamatun sana, synnintunnustus, jumalanpalvelus, ehtoollinen, rukous ja kristittyjen yhteys. 

Kirjassa toki kerrotaan Paholaisen ja pahojen henkien toiminnasta monia sellaisia esimerkkejä, jotka voivat alkaa pelottaa herkempää lukijaa. Mutta Kujanpää avaa paljon myös sitä työkalupakkia, jonka avulla voi kohdata pelottavia tilanteita, jos niitä tulee omalle tai toisten ihmisten kohdalle. Erityisesti kirkon työntekijät ja muut hengellistä työtä tekevät saavat tervehenkistä opastusta tuollaisten tilanteiden kohtaamiseen. 

Se ns. eksorkismi, josta julkisuudessa on kohuttu, on vain yksi osa tätä kirjaa, ja sen tarve on Kujanpään mukaan Suomessa hyvin marginaalista. Hän eivätkä muutkaan kirjassa kokemuksiaan kertovat kirkon työntekijät ole mitään kiiluvasilmäisiä hörhöjä, jotka ajaisivat demoneja ulos joka toisesta vastaantulijasta. Kujanpää palaa toistuvasti siihen, että meillä Suomessa, joka on ainakin vielä toistaiseksi jossain määrin kristillinen maa, kysymyksessä ovat useimmiten mielenterveysongelmat. Pahojen henkien valtaamaksi voi joutua lähinnä, jos on ollut tekemisissä okkultismin kanssa. Valitettavasti okkultismi ja uushenkisyys ovat täällä kuitenkin yleistymässä ja kristinuskon vaikutus vähenemässä. 

Kirja ei kehota ketään suin päin ajamaan demoneja ulos kenestäkään. Henkilön kanssa keskustellaan rauhassa ja selvitetään hänen psyykkistä ja hengellistä tilannettaan. Myös itse eksorkismitilanne on vanhoissa kirkkokunnissa jotain aivan muuta kuin ihmiset luulevat kauhuelokuvien perusteella. Siinä ei huudeta, vaan rukoillaan kaikessa rauhassa ja luetaan Raamattua. 

Mutta nämäkin tilanteet ovat siis harvinaisia. Jokainen kristitty joutuu kuitenkin kokemaan Pahan voimien taholta erilaista kiusaamista ja painostusta. Ihan vain tällaisia tavallisiakin arjen tilanteita varten Kujanpään teoksesta saa hyviä työkaluja. 

Jos aihe alkaa ahdistaa, Kujanpää suosittelee lukemaan välillä kirjan lopusta psalmin 91. Siellä on muitakin rauhoittavia psalmeja, rukouksia ja virsiä. Mitä pitemmälle kirjaa lukee, sitä enemmän näkee myös tilanteita, joissa Pahan valta tuntui kyllä pelottavalta, mutta Jeesuksen nimessä kaikki sellainen joutui väistymään. Näiden lukeminen on rohkaisevaa. Eivätkä useimmat joudu koskaan itse kokemaan niin pelottavia tilanteita, joista eri henkilöt tässä kertovat. Ne taas, jotka ovat kokeneet vastaavia, saavat tästä kirjasta apua, neuvoja ja rohkaisua. 

Eikä kaikkien tietysti ole pakko lukea tästä aiheesta sen enempää kuin Raamatussa kerrotaan, mutta jos syystä tai toisesta tarvitset tarkempaa opetusta, Ettei tarvitse pelätä on siihen tarkoitukseen hyvä kirja. 

Saatesanoissaan piispa Seppo Häkkinenkin muistuttaa: 

Kirjan pääviesti on, että Jeesus on Pahan vallan voittaja ja kristitty saa olla hyvässä turvassa uskoessaan häneen. 

Karas-Sana 2023 

285 sivua 

Kannen suunnittelu Antti Kamppinen 

Kannen kuva Adobe Stock 

Kirjasta kertoo myös Kutsuhuuto taivaaseen -blogi.