Vuokko Vänskä: Puikoilla poimittua

Tunteita ja tarinoita Japanista 

Vuokko ja Seppo Vänskä olivat työuransa aikana lähetystyössä Japanissa kuusi kautta, yhteensä kaksikymmentä vuotta. Tähän kirjaan on koottu Vuokko Vänskän kirjoituksia, jotka on julkaistu Uusi Tie -lehden Päätteellä Nipponissa -palstalla vuosina 2003-2009. Niissä hän kertoo monenlaisesta Japanissa näkemästään ja kokemastaan. 

Vänskä kirjoittaa lähetystyöntekijän arjesta, maan tavoista, ihmisten elämästä ja joskus kovistakin kohtaloista sekä Japanin erilaisista uskonnoista. Monet tilanteet ovat omien työkausien ajalta, mutta on myös historiaa: toisen maailmansodan ajan tapahtumia ja 1600-luvulla alkanutta kristittyjen vainoa. 

Japanilaisen kulttuurin monet puolet tulevat kirjassa esiin. Toisaalta ollaan hymyileviä ja kohteliaita, mutta se ei ole pelkästään ongelmatonta, koska Japanissa eriäviä mielipiteitä ei voi esittää, vaan täytyy kuulostella, mitä toiset ajattelevat, ja olla sitten samaa mieltä heidän kanssaan. Tällaisessa ilmapiirissä avoin keskusteleminen tai esimerkiksi evankeliumin julistaminen voi olla haasteellista. Ihmiset voivat myös kohteliaisuudesta vaikuttaa kiinnostuneilta kristinuskosta, vaikka oikeasti heitä ei asia kiinnostaisikaan. 

Japanilaiset myös opiskelevat ja tekevät työtä juurikaan lepäämättä tai lomailematta. Koulujen kesäloma on paljon lyhyempi kuin Suomessa, ja senkin aikana täytyy tehdä valtavat määrät kesäläksyjä. Eräs perheenäiti puolestaan kertoo heräävänsä kolmen ja neljän välillä kirjoittamaan tietokoneella raportteja seitsemään asti. Sitten hän herättää lapsensa, laittaa tämän kouluun ja menee töihin. 

Suorittaminen ja kilpailuhenkisyys tuntui alkavan jo vauvojen konttauskilpailusta, jollaista Vänskät joutuivat kerran seuraamaan. Lieneekö se yleinenkin huvitus Japanissa? 

Johtuisiko ainakin tuosta suorituskeskeisestä elämäntavasta, että Japani on itsemurhatilastojen kärkimaita. Myös näitä itsemurhia eräs kirjoitus pohtii. Tulee esiin jopa sellainenkin moderni ilmiö kuin netti-itsemurhat. 

Armoon japanilaisen onkin vaikea uskoa. Mistä kaikesta se sitten johtuukin, kristityt ovat Japanissa todella pieni vähemmistö. Protestanttisia kristittyjä oli tuohon aikaan 0,4 prosenttia väestöstä. Monet kristityt vaikuttivat häpeävän uskoaan ja saattoivat salata sen esimerkiksi työpaikallaan. Toisaalta joskus jopa eräät ei-kristityt sanoivat, että Japani tarvitsisi Raamatun sanomaa. 

Seurakunnat ovat pieniä, ja suuri osa työstä tehdään siellä vapaaehtoisvoimin. Vaikka haasteet ovat Japanissa suuret, ja tappioita tulee, on myös rohkaisevia tilanteita, joissa Jumala johdattaa jonkun kiinnostumaan uskonasioista ja kohtaamaan kristittyjä. Siihen liittyen Vuokko Vänskän kokemus Nishinomiyasta, jonne muutettuaan hän joutui ihmettelemään, miten tavoittaa uusia ihmisiä suurkaupungissa: 

Kerrostalossa tapaat naapureita vain hississä, missä tervehdystä lukuun ottamatta yleensä ollaan vaiti. Onneksi on sää, mistä voi kuitenkin aina puhua. Kun taifuuni numero 14 oli lähestymässä aluettamme ja antoi jo sadetta jonkin verran, odotin tavaroineni autokyytiä kerrostalomme edustalla. Siihen tuli samassa talossa asuva ikäiseni rouva. Aloimme yhdessä päivitellä surkeata säätä. Kerroin viimevuotisista taifuunikokemuksista Ananista ja mainitsin samalla olevani luterilaisen kirkon lähetystyöntekijä. 

  - Minä olen käynyt nuorena lähetyksen koulua. Ja Valoa sydämiin -luterilaista radio-ohjelmaa olen kuunnellut paljonkin, rouva jutteli. Se on muuten ohjelma, jota suomalaiset Japanin lähetystyön ystävät ovat tukeneet vuosikausia. Aloin uskoa johdatukseen myös suurkaupungissa. 

Puikoilla poimittua on kirja, joka tuo Japanin ja japanilaiset lähelle sydäntä. Lukija saa nähdä, miten paljon siellä on Jumalan armon, rakkauden ja toivon tarvetta, ja miten tärkeää siellä tehtävä työ on. 

Kustannus Oy Uusi Tie 2015 

119 sivua 

Graafinen suunnittelu ja taitto: Lari Kemiläinen