Johanna Salo: Pimeys ei saa sitä valtaansa

118 päivää kaapattuna Kabulissa 

Suomalainen avustustyöntekijä, joka oli ollut vasta kolme kuukautta Afganistanissa ja kävi vielä kielikoulua, kaapattiin väkivaltaisesti kotoaan. Hyökkäyksen yhteydessä kuoli hänen saksalainen kollegansa ja paikallinen vartija. Tässä uudessa kirjassa Johanna Salo kertoo neljän kuukauden panttivankeudestaan vihamielisten kaappaajien käsissä sekä myös toipumisajasta sen jälkeen. Johanna Salo on peitenimi; samoin muut nimet kirjassa on muutettu. 

Kirja on kristillinen, joten sen parasta antia on kaikki se Jumalan ihmeellinen apu, jota Salo sai vankeusaikanaan kokea. Hän löysi selviytymiskeinoja, jotka auttoivat häntä pysymään järjissään kaiken keskellä ja pitämään kiinni toivosta. Läheinen jumalasuhde oli kaikkein tärkeintä. Kuten takakannessa todetaan: Kun kaikki vietiin, jäljelle jäi vain Jeesus - se riitti. Kirja kertoo myös rukouksen voimasta. Vaikka Salo ei sitä vankeusaikanaan tiennyt, hänellä oli valtavat määrät esirukoilijoita ympäri maailmaa - ja rukousvastauksia tuli aivan arkisissakin tarpeissa ja tilanteissa. 

Moni asia kirjassa puhutteli syvästi. Salo koki raskaan pettymyksen tietäessään, että vaikka hän vapautuisi, hän joutuisi lähtemään Afganistanista ja luopumaan unelmiensa työstä. Mutta vangittuna kurjaan kellariin hän koki, että nämä kaappaajat ovat nyt hänen kohderyhmänsä, ja alkoi rukoilla heidän puolestaan. Salo sai myös näyttää värinsä heille ja vastailla kysymyksiin; eiväthän miehet ehkä koskaan olleet tavanneet tunnustavaa kristittyä. 

Kirjoittaja kertoo opetelleensa myös esimerkiksi kiitollisuutta. Noissakin oloissa saattoi löytää yllättävän paljon kiitosaiheita, kun niitä alkoi etsiä. Eikä hän rukoillut vain kaappaajien puolesta, vaan monien muiden. Sekin auttaa, kun ei keskity vain itseensä, vaan muistaa, että monilla muillakin on tarpeita. 

Johanna Salo joutui myös prosessoimaan sitä, miten suuri valta peloilla ja valheilla on meihin, jos uskomme niihin. Hän sai opetella Jumalan totuuteen luottamista, kuten tässä: 

Pelko muuttui kauhuksi. Yritin taistella sitä vastaan, mutta pelko täytti mielen ja olemuksen. En voinut rukoilla sitä pois. Lopulta itkin ja huusin Jumalan puoleen, jotta hän ottaisi pelon pois. Hädän keskellä Jumala puhui hiljaa: "Olen suurempi." Se pysäytti minut. Tajusin, että olin uskonut valheeseen. Elämäni, kuolemani, saisinko tänään ruokaa tai pääsisinkö koskaan vapaaksi ei ollut noiden miesten käsissä. Niistä päätti Jumala. Hän määritti rajat sille, mitä rikolliset voivat minulle tehdä. Jumala oli kaappaajienkin yläpuolella. Minun selviämiseni oli Jumalan käsissä, ei näiden rikollisten. Se rauhoitti minut, ja pelko hälveni. Jumalan minä tunnen, häneen voin luottaa. Hänen tahtonsa minua kohtaan on hyvä. Pyysin anteeksi, että olin uskonut valheisiin, antanut niiden kasvaa ja saada minusta valtaa. Sanouduin niistä irti ja pyysin Pyhää Henkeä näyttämään ja vahvistamaan minulle totuuden. Löysin jälleen rauhan. 

Tällaisia kamppailuja joutui kuitenkin käymään läpi aina uudestaan. Niiden keskellä Johanna Salo oppi: 

Huomasin, että pahimmat pelot ja kauhu syntyivät valheisiin uskomisesta. Siksi totuuden paljastuminen hävitti pelon. 

Useimmat meistä emme koskaan joudu panttivangeiksi, mutta monenlaisen muunkin kärsimyksen keskellä eläville Pimeys ei saa sitä valtaansa on rohkaisevaa ja lohdullista luettavaa. Mistä kaikesta voikaan Jumalan avulla selvitä, ja miten monenlaisia selviytymiskeinoja meillä uskovina on. Miten voimme opetella ajatusmaailmamme vangitsemista kuuliaiseksi Kristukselle, ei vihollisen valheille. 

Lopuksi Johanna Salo kertoo kiinnostavasti myös toipumis- ja terapiaprosessistaan. Eri tavoin traumatisoituneille lukijoille siinäkin on hienoa vertaistukea, koska juuri syvän trauman käsittelemisestä tässä on kysymys. 

On upeaa, että Johanna Salo oli valmis jakamaan tarinansa meille muillekin; niin paljon rohkaisua hänen kirjansa tarjoaa. Uskoa siihen, että rankimmistakin vaiheista voi selviytyä, elämä voi voittaa ja Jumalalla voi sittenkin olla hyvä tahto. 

Aikamedia 2023 

298 sivua 

Kansi: Aikamedia Oy / Karen Hagqvist