Martti Luther: Jesaja 53

Suomentanut Hannu Lehtonen 

Jesajan kirjan 53. luku oli Lutherille rakas, ja hän viittaa siihen monissa kirjoituksissaan. Tämä Jesaja 53:n selitys perustuu luentoihin, jotka Luther piti vuosina 1527-1529. Raamatun teksti, johon hänen selityksensä perustuu, on käännetty hänen käyttämästään latinalaisesta käännöksestä, joka onkin monin paikoin erilainen kuin meidän tuntemamme suomenkieliset raamatunkäännökset. 

Vaikka kirja perustuukin noihin luentoihin, se on hyvin pieni, suorastaan taskukokoinen, ja on nopeasti luettu. Sisältö on kuitenkin painavaa asiaa Kristuksen kärsimyksestä ja meidän vanhurskauttamisestamme. Se sopikin hyvin luettavaksi näin hiljaisella viikolla. 

Luther tekee hyvin selväksi, mikä on meidän osuutemme pelastumisessamme: vain ottaa vastaan. Itse emme voi armoa millään tavalla ansaita. Luther toteaa ytimekkäästi: 

Mitään Jumalan edessä ansioita tuottavia tekoja ei ole olemassa. 

Myöhäistäkin olisi yrittää itse mitään: 

Me emme ota ansioillamme pois syntejämme, koska ne on jo sitä ennen otettu pois. 

Eikä Kristus olisi tullut, jos me olisimme kyenneet itse parantamaan itsemme. Mutta siihen meistä ei tosiaan ollut eikä ole. 

Koska syntiemme rangaistus on jo kärsitty, meidän ei Lutherin mukaan pidä enää katsoa syntiä omassa sydämessämme, vaan Kristuksessa, jonka päälle Jumala heitti kaikki syntimme. Jos me näemme synnin omassa sydämessämme, perkele on pannut sen sinne, ei Jumala. Omaatuntoa syyttävät ja murehduttavat ajatukset ovat perkeleen ajatuksia. Hän tahtoo taas kasata meidän päällemme ne synnit, jotka Kristus on jo ottanut pois. 

Sinun pitää sitä vastoin katsella Kristusta. Kun näet syntisi hänessä, olet turvassa synneistä, kuolemasta ja helvetistä. Sinä näet sanot: minun syntini eivät ole minun syntejäni, koska ne eivät ole minussa vaan ne ovat vieraita syntejä, nimittäin Kristuksen, ne eivät siis ole voineet vahingoittaa minua. 

 -- Omatunto ei näet voi olla varma, jos syntejä ei ole siirretty kauas pois näkyvistä. Ne on siirrettävä näkyvistä näin: et saa katsoa tekemisiäsi, elämääsi etkä omaatuntoasi vaan Kristusta. 

Tällaisia armon ja lohdutuksen sanoja Luther jakaa heikolle kristitylle. Heikkouteen liittyen hän rohkaisee, että uskon heikkous on hyvän ja Jumalaa pelkäävän sydämen merkki. Harhaoppisille puolestaan on tunnusomaista kokea olevansa vahvoja, varmoja ja täysinoppineita. 

SLEY-Kirjat 1994 

78 sivua 

Alkuteksti: Vorlesung über Jesaia 53 - Scholia (WA 25,328-339) 

Kansi: Ritva Kaijasilta