C. O. Rosenius: Kuka voittaa?

Kristityt elämän taistelussa. Efesolaiskirjeen kuudennen luvun tutkiskelua.

Suomentanut Mari Perttula 

Kuka voittaa? on aivan mahtavan syvällinen, viisas ja uskoa vahvistava kirja Efesolaiskirjeen kuudennesta luvusta. Tuossa luvussahan käsitellään sitä hengellistä taistelua, jota me kristityt joudumme käymään pimeyden voimia vastaan - mutta onneksi ei kuitenkaan omassa voimassamme eikä omissa varusteissamme, vaan Jumalan voimassa ja hänen antamassaan sota-asussa. 

Tosiasia on, ettei saatana pidä siitä, jos joku seuraa Jeesusta ja tahtoo ottaa Raamatun vakavasti. Siksi se aivan varmasti hyökkää milloin milläkin tavalla meitä vastaan, tuhansien juonten mestari kun on. Kirjan alussa Rosenius omistaakin tälle kokonaisen pitkän luvun Vihollisen viekkaus ja suunnitelmat. On hyvä olla perillä siitä, miten monilla eri tavoilla sielunvihollinen voikin hyökätä. Hän on ovela ja lähestyy meitä ensin varovasti, ei ehdota heti mitään räikeää, mutta menee vähitellen pitemmälle. 

Ennen kaikkea vihollinen pyrkii saamaan meidät luopumaan Jumalan sanasta, joka on tärkeä aseemme taistelussa, Hengen miekka. Saatana tahtoo horjuttaa sen arvovaltaa. Meneepä hän jopa niin pitkälle, että käyttää itsekin Jumalan sanaa, kuten kiusatessaan Jeesusta erämaassa. Mutta sitä hän käyttää aina vääristellen. Tärkeää onkin tuntea Raamattu ja osata vastustaa vihollista sillä, sanoa kuten Jeesuskin erämaassa: Kirjoitettu on! Silloin olemme turvassa monilta eksytyksiltä. 

Kaikki riippuu Jumalan sanasta. Jollet pidä siitä kiinni, tulet aina olemaan kuin ruoho, joka huojuu tuulessa sinne tänne. Silloin perkele voi viedä sinut minne tahtoo. 

Noista vihollisen juonista puhuessaan Rosenius käsittelee hyvin puhuttelevasti erilaisia kiusauksia ja synnin houkutuksia. Hän osaa hienosti rohkaista lukijaa pysymään lujana taistelussa. Ja tietysti kun Roseniuksesta on kysymys, hän muistaa muistuttaa myös syntien anteeksiantamuksesta. Hänen tekstinsä on aina hyvin sielunhoidollista, silloinkin kun hän varoittaa vakavasti synnistä. 

Kristittyjen sota-asun jokaiselle osalle Rosenius omistaa sitten omat lukunsa. Vanhurskauden haarniskan kohdalla hän tulee samaan johtopäätökseen kuin Luther, että sen täytyy tarkoittaa elämän vanhurskautta, kun taas uskon kilpi pitää sisällään meidän Jumalalta ilmaiseksi saamamme lahjavanhurskauden. Näitä molempia vanhurskauden lajeja Rosenius käsittelee perusteellisesti. 

Tässä uskon kilvestä: 

Usko keskittyy vain Kristukseen ja hänen sanaansa ja kaikkia saatanan kiusauksia vastaan, kun mikään muu ei auta, asettaa eteensä itse Jumalan Pojan, Välimiehemme ja Puolustajamme, ja kätkeytyy hänen taaksensa. Tämä usko on kilpi, joka suojelee koko olemuksemme, vaikka meillä olisi kuinka monta raskasta rikosta ja syntiä tahansa. 

Pelastuksen kypärän kohdalla Rosenius viittaa rinnakkaiskohtaan 1. Tess. 5:8: ...olkoon kypäränänne pelastuksen toivo. Niinpä pelastuksen kypärä tarkoittaa sitä lopullista pelastumistamme, jota vasta toivomme: taivaaseen pääsyä. Rosenius kirjoittaa koskettavasti siitä, miten paljon taivaan tien kulkija voi joutua kärsimään elämänsä aikana - mutta juuri se saa meidät kaipaamaan perille taivaan ihanuuteen. Ja etsimään onnemme Jumalasta, kun emme sitä täältä maan päältä löydä. 

Valtavan ihanasti Rosenius sitten kuvailee sitä täydellistä onneamme kerran taivaassa. Nuo sanat tuovat lohtua meille monin tavoin kiusatuille ja koetelluille. Kerran koittaa ikuinen onni. 

Ohut kirja, mutta täyttä asiaa. Ihanaa rohkaisua ja vahvistusta taistelujen keskelle. 

SLEY-Kirjat 1984 

125 sivua 

Alkuteos: "Den där winner" eller Guds folks fältlif på jorden. Betraktelser öfwer Ef. 6:10-18. 3. painos, Tukholma 1893 

Päällys: Hannu Kaukonen