Anni Maria Laato: Matres ecclesiae - Kirkkoäidit

Tämä kirja kertoo myöhäisantiikin aikana Rooman valtakunnan alueella eri tavoin vaikuttaneista kristityistä naisista. He toimivat aktiivisesti kirkossa ensimmäisinä vuosisatoina ja vaikuttivat omalta osaltaan kristinuskon leviämiseen ja juurtumiseen Rooman valtakunnassa. Kuten nykyään, myös silloin naiset olivat erilaisia niin luonteeltaan, lahjoiltaan kuin tehtäviltäänkin. Yllättävän monenlaisia elämäntarinoita on säilynyt siltä ajalta meidän päiviimme asti. 

On ollut äitejä, jotka antoivat lapsilleen ja lapsenlapsilleen kristillisen kasvatuksen sekä kertoivat uskostaan myös naapureilleen ja tuttavilleen. Ennen kuin kristinusko tuli virallisesti hyväksytyksi Rooman valtakunnassa, oli monia, jotka kokivat marttyyrikuoleman. Nämä naiset todistivat rohkeasti uskostaan vielä kuolemankin edessä. Myöhemmin askeesi avasi uusia mahdollisuuksia myös kristityille naisille. Jotkut elivät askeettisesti kaupungissa, mutta toiset vetäytyivät kokonaan erakoiksi. Erämaaisien lisäksi oli myös erämaaäitejä. Naiset perustivat ja johtivat myös luostareita. Moni lähti myös pyhiinvaellukselle Palestiinaan. 

Osa naisista oli hyvin oppineita. Jotkut lukivat ahkerasti niin Raamattua kuin kommentaarejakin. Tai opiskelivat Raamatun alkukieliä; joku oli mukana keskustelemassa eri käännösvaihtoehdoistakin. Eräs kirkkoäiti sai useita harhaoppiin langenneita miehiäkin kääntymään totuuteen tietyssä kysymyksessä. 

Muutenkin kirkkoäideissä oli hyvin monenlaisia persoonia. Faltonia Betitia Proba oli yksi varhaisimmista kristillisistä latinankielisistä runoilijoista. Vaikka Probasta kerrotaan otsikon Kristityt äidit alla, hänestä kertovassa luvussa keskitytään kuitenkin lähinnä hänen runouteensa. Egeria puolestaan oli pyhiinvaelluksella idässä ja kirjoitti matkapäiväkirjan, joka on Anni Maria Laaton sanoin todellinen helmi varhaiskristillisen kirjallisuuden joukossa. Egeria kuvasi tarkasti esimerkiksi sunnuntain jumalanpalveluksen viettoa Pyhän haudan kirkolla. Hänen päiväkirjansa kautta saamme tietoa 300-luvun lopun liturgisesta elämästä. 

Entä sitten muut naiset? Olympias oli diakonissa, Helena rakennutti kirkkoja. Moni rikas nainen käytti varojaan hyväntekeväisyyteen. Annettiin rahaa köyhille ja perustettiin esimerkiksi sairaaloita. Pohjoisafrikkalainen marttyyri Crispina keskusteli kuulustelunsa aikana tasavertaisesti maaherran kanssa ja puolusti uskonnonvapautta. Toisen marttyyrin, Perpetuan, kokemukset antavat kuvaa pohjoisafrikkalaisesta karismaattisesta kristillisyydestä. Hän näki vankilassa kolme näkyä. 

Teologisissa kiistoissa naisia on ollut eri leireissä, kuten Origeneen puolella tai häntä vastaan. Joku saattoi lukea valtavat määrät Origeneen tekstejä, vaikka hänellä oli omat harhaoppinsa. Ja esimerkiksi erilaisia askeesin muotoja nykylukija voi vierastaa, mutta kuten Laato toteaa, niitä on syytä verrata omaan aikaansa eikä meidän 2000-lukulaiseen elämäntapaamme. Kyllä toki askeesi voi mennä myös liiallisuuksiin, mutta paljon hyvääkin kirja siitä kertoo. 

Myös kirkkoisät pääsevät kyllä ääneen tässä kirjassa. Ovathan monet näistä naisista olleet tavalla tai toisella heihin yhteyksissä, ja kirjassa onkin kirkkoisien opetusta heille sekä otteita esimerkiksi Augustinuksen kirjeistä. Myös hänen äitinsä Monnica on mukana kirjan äideissä. 

Oli kiehtovaa lukea myöhäisantiikin ajan naisten elämästä eri puolilla Rooman valtakuntaa, niin Etelä-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa kuin pyhässä maassakin. On hienoa, että siltäkin ajalta on säilynyt kirjallisia lähteitä. Näin naisena oli myös innostavaa lukea, miten monia eri tapoja ja mahdollisuuksia jo myöhäisantiikin ajan naisilla oli elää todeksi kristillistä uskoaan. 

Kuten Anni Maria Laatokin toteaa, olisi tietysti kiinnostavaa tietää enemmän myös aivan tavallisten naisten elämästä tuona aikana. Mutta niinhän se tahtoo olla, että saadakseen nimensä historian lehdille on usein oltava rikas ja tunnettu tai muulla tavalla erityisen ansioitunut henkilö. Marttyyriuden kautta varmasti myös tavalliset naiset saattoivat tulla tunnetuiksi. 

Perussanoma 2011 

189 sivua