Irja Hiironniemi: Kädessä linnunlaulut

Tämä Irja Hiironniemen toinen runokirja on julkaistu vuonna 1976. Osa sen runoista on minulle tuttuja kokoelmasta Kävelyllä paratiisissa, joka sisältää valittuja runoja useasta Hiironniemen aikaisemmasta teoksesta. Osa oli kuitenkin uusia tuttavuuksia (tai olenhan voinut lukea niitäkin joskus nuorena, mutta en vain muista enää).

Irja Hiironniemellä oli silmää nähdä kauneutta ympärillään, niin luonnossa kuin arjen pienissä hetkissäkin, ja pukea se sanoiksi. Monet hänen runonsa ylistävät Luojan luomistyön kauneutta; ne kuvaavat hienosti ja herkästi luontoa eri vuodenaikoina.

On monia keväisiä ja kesäisiä runoja, mutta kun nyt luin tämän kirjan syksyllä, lainaan syyskuusta kertovaa runoa Multa täynnä, joka loppuu näin:

"Illoilla on uusi merkitys:
planeettamme asema
                         aurinkoon nähden
kerää meidät lähelle toisiamme
lampun alle."

Ihmissuhteet ja pienet yhteiset hetket tulevat runoissa esiin. Samoin avioliitto ja sen pienet ja isot onnenhetket: yhteinen loma, helpotus anteeksiannon hetkellä - tai vaikka leppoisa yhdessäolo sadepäivänä, kuten runossa Valinta:

"Ollaan nyt vain vaiti,
valitaan
olemisen onni,
yksinkertaisesti
levätään ja nautitaan
kun sataa:
Saadaan olla tässä
kodin hämärässä 
                     lähekkäin."

Myös tästä huomaa, että luin kirjan syksyllä, kun tämäkin runo niin kolahti (menneenä kesänähän ei juuri sadetta saatu).

Kauniisti, herkästi ja iloisesti Hiironniemi kuvaa myös jumalasuhdetta. Hän julistaa ilosanomaa kaikkiin osoitteisiin ja kertoo "lahjaelämästä / mikä sisältää kaiken / mitä tarvitsemme." Ehtoollisella on pyhien yhteys ja puhtaus - ja: "Hän on aamu."

Kirjan lopussa on pari runoa lapsen kuolemasta, sumein silmin itkemisestä, ajasta jolloin:

"Piti nojata Vapahtajaan
silmät sokeina."

Mutta kuitenkin marraskuisenkin haudan äärellä risti julistaa ylösnousemuksen aamua, josta toinen kuolema-aiheinen runo kauniisti ja lohdullisesti kertoo.

Herättäjä-Yhdistys 1976, 70 sivua
Kansi: Sakari Hiironniemi