Minua oli pitkään kiinnostanut tämä kirja, koska Etelä-Sudan on yksi evankelisen herätysliikkeen lähetyskentistä. Tosin nythän työtä eteläsudanilaisten parissa tehdään Ugandan pakolaisleireillä, jonne loputtoman tuntuinen sotiminen on heidät ajanut. Minua kiinnosti tietää, millaiset vaiheet Etelä-Sudanilla on takanaan ja mistä siinä kaikessa sotimisessa oikein on kysymys. Siitä tämä kirja juuri kertoo.
Leo Siliämaa on tehnyt pitkän työuran kehitysyhteistyössä Luterilaisen Maailmanliiton ja Kirkon Ulkomaanavun leivissä. Hänelle ehti kertyä kokemuksia Etelä-Sudanin tapahtumista yli kolmenkymmenen vuoden ajalta.
Sudanissa on käyty pitkiä ja verisiä sotia. Etelän vapaustaistelun voidaan sanoa alkaneen elokuussa 1955, kirjassa kerrotaan. Tuliko rauha tämän jälkeen vasta vuonna 1972 - jos en väärin muista? Sitten kuitenkin uusi sota alkoi taas 1983. Ja vaikka jossain vaiheessa taas tehtiin rauha, aloitettiin jälleenrakennus ja pakolaisten paluumuutto, eivät sodat siihen loppuneet.
Toivottomalta vaikuttaa minusta, etteivät etelän ihmiset sotineet pelkästään pohjoista vastaan, vaan vielä keskenäänkin, eri heimot toisiaan vastaan. Kun sitten Etelä-Sudan lopulta itsenäistyi vuonna 2011, niin jo parin vuoden päästä maa oli sisällissodassa - joka jatkuu varmaan edelleen, vaikka ei siitä uutisissa paljoa puhuta. Mutta valtava pakolaisten määrä Ugandassa kertoo karua kieltään Etelä-Sudanin väkivaltaisuuksista.
Kirja antaa hyvää taustatietoa Etelä-Sudanin tilanteesta kiinnostuneille. Kevennystä jatkuvan sotimisen keskelle tuovat Siliämaan kertomukset tekemästään kehitysyhteistyöstä ja omista kokemuksistaan maassa.
Esimerkiksi eräässä luvussa hän kertoo elämästä syrjäisellä asemapaikallaan Nasirissa lähellä Etiopian rajaa. Öisin majapaikassa joutui tappamaan lepakoita, komeron ovesta syöksähti kerran lähes metrin mittainen varaanilisko Siliämaan jalkoihin ja lentokenttänä toimivan aukion yli liikkui usein lehmiä ja vuohia, niin että kerran kuukaudessa saapuva lähetyslentäjien pienkone joutui usein pelottelemaan ensin eläimet alta pois. Tällaiset kertomukset tuovat siis väriä muuten kovin asiapitoisen tekstin keskelle. Toki Siliämaan tekemä työ ja kokemukset maassa ovat kuitenkin sivuosassa tässä kirjassa, jossa pääosassa on Etelä-Sudan ja sen historia vuodesta 1955 vuoteen 2015 asti.
Kirjassa kerrotaan myös Etelä-Sudanista pakolaisiksi lähteneiden tarinoita. Jotkut heistä ovat hyvinkin menestyneitä, esimerkiksi huippumalleja ja urheilijoita.
Hiukan kirjassa liikutaan myös Etiopian ja Ugandan puolella, muun muassa pakolaisiin liittyen. Lisäksi Ugandasta on alkunsa saanut julmuudestaan tunnettu Lord's Resistance Army (Herran vastarintaliike), joka on tehnyt hirmutekojaan myös Etelä-Sudanissa. Yksi luku kertoo tästä liikkeestä.
Myös Darfurin tapahtumille on kirjassa omistettu yksi luku.
Kaiken lukemani jälkeen en voi kuin toivoa, että pysyvä rauha vielä tulisi Etelä-Sudaniin.
Like / Suomen Rauhanpuolustajat 2015, 155 sivua
Vaikuttaa mielenkiintoiselle kirjalle. Maailmalla tapahtuu niin paljon kaikenlaista mistä tietää niin kovin vähän.
VastaaPoistaHyvää uutta viikkoa sinulle!
Kyllä tämä oli mielenkiintoinen kirja. Vaati vain vähän keskittymistä pysyä kärryillä kaikista ryhmittymistä ja niiden johtajista yms. Mutta sujuihan se :)
PoistaHyvää uutta viikkoa sinullekin!