Tämän blogin lukijoista useimmat varmasti tietävätkin, että paras apu löytyy Raamatusta - ja seurakunnasta, jossa Jumalan sanaa julistetaan ja saadaan kokea uskovien yhteyttä. Myös hyvät kristilliset kirjat voivat olla apuna. Tällainen mainio lääke ja ensiapu moneen tilanteeseen on tämä Hannu Kipon ja Olli Koskenniemen kirja, jonka sisällöstä jo nimi kertoo paljon.
Kirjassa lähdetään liikkeelle toteamuksesta, että kuten Raamattukin sanoo, Luojaa pitäisi muistaa "nuoruudessaan", ennen kuin pahat päivät tulevat. Pahana päivänä niin nuoren kuin vanhankin voi olla vaikea keskittyä mihinkään, joten olisi hyvä, kun olisi kerännyt jotain lohtua ja rohkaisua varastoon jo etukäteen, niinä hyvinä päivinä. Tämän kirjan luvut ovat tosin sen verran lyhyehköjä, että kyllä sitä voi jaksaa yhden luvun kerrallaan lukea, vaikka enempää ei jaksaisi.
Kirjassa on aakkosjärjestyksessä 24 lukua liittyen erilaisiin tunteisiin ja elämäntilanteisiin. Sieltä varmasti löytyy jokaiselle jotakin - ja luettavaa on moneen tilanteeseen.
Tuonne tunnisteisiin keräsin vain osan lukujen aiheista, mutta tässäpä kaikki otsikot: Ahdistuneena, Epäonnistunut kristittynä?, Epätietoisena, Himosta, Häpeästä, Hädässä, Ikävässä ja murheessa, Itsehillinnästä, Kateudesta, Katkeruudesta, Kaunasta, Laiskuudesta, Mitättömyydentunteista, Pelosta, Pettymyksestä, Rauhattomana, Rosoisena, Sairaana, Surussa, Toivottomana, Uupuneena, Vihasta, Väärinymmärrettynä ja Yksinäisenä.
Kyllä monesta luvusta löytyi tuttuja tilanteita ja puhuttelevia ajatuksia omaakin elämääni ajatellen. Myös nykyhetken tunteisiin ja kysymyksiin sain apua, tukea ja rohkaisua. Kirja onkin hyvin rohkaiseva ja hoitava. Se on tavallaan hartauskirjan ja sielunhoitokirjan välimuoto. Evankeliumiakaan ei nimittäin unohdeta, vaan se pidetään kirkkaasti ykkösenä. Että vaikka meitä kuinka elämä potkisi päähän, meillä on silti tärkein, kun meillä on Jeesus ja syntien anteeksiantamus.
Kirjoittajat rohkaisevat meitä jatkamaan taivasmatkaa "päivä vain ja hetki kerrallansa" ja murehtimatta tulevista, luottaen siihen, että tämän päivän murheissa meillä on auttajana Herra.
Tässä muutama ote eri luvuista:
Ahdistuneena (Hannu Kippo):
"En ole kokenut ahdistusta kevyeksi eikä sille ole tuntunut olevan loppua näkyvissä. Paine ei ole tuntunut vain hetkiseltä. Odottavan aika on aina pitkä ja uuvuttava. En ole jaksanut ajatellakaan näkymättömiä, ja näkyväiset tuntuvat liiankin konkreettisilta. Myöhemmin taaksepäin katsoen olen joskus ymmärtänyt, että näkymätön Jumala oli silloinkin kanssani, kuuli huutoni ja auttoi. Kun jaksoin katsoa asiaa myös Jumalan ilmoituksen näkökulmasta, ymmärsin, että iankaikkisuuden rinnalla mikä tahansa ajallinen ahdistus on vain hetkisen kestävä. Parempaa on luvassa!"
Pelosta (Olli Koskenniemi):
"Pelko voi joskus olla myös aivan turha ja vailla minkäänlaista todellisuuspohjaa. Se voi aivan tarpeettomasti rajoittaa elämää ja tehdä pienistä asioista isoja. Jokaisella meistä on kokemusta siitä, että jälkeenpäin arvioituna ei ollutkaan mitään syytä olla peloissaan. Tämän kokemuksen tulisi auttaa meitä kohtaamaan myös nykyiset ja tulevat asiat niitä suurentelematta.
Lina Sandellin tunnettu laulu neuvoo yhden tien pelon kohtaamiseen ja suhteellistamiseen: 'Päivä vain ja hetki kerrallansa, siinä lohdutuksen aina saan.' Meidän tulee siis kysyä itseltämme, mitkä asiat ovat juuri tämän päivän haasteita, mihin juuri me voimme nyt vaikuttaa ja mitä jo etukäteen murehdimme ja pelkäämme. Huomisen huoliin ei tule tänään nääntyä."
Rosoisena (Hannu Kippo):
"Miten arvelet Paavalin jaksaneen, kun Saatana sorkki häntä jatkuvasti lihassa olevan pistimen kanssa? Tai kun hänelle oli annettu raippoja useita kymmeniä lyöntejä ja vielä useita kertoja, tai kun uskollisena pidetty työtoveri jätti ja mieltyi maailmaan? Huonosti hän voi, mutta Jumalan Hengen eli Jumalan sanan avulla hän kesti.
Sitoutuminen merkitsee väsymistä, väsyminen raihnaisuutta, rosoisuutta. Mutta voimme olla turvallisella mielellä, Kristuksen veriarmo kantaa ja vie perille raihnaiset, itseensä, maailmaan ja työhön väsyneet. Ennen kaikkea Jumala itse vastaa sanastaan. Me saamme pysyä levollisina kirjoitetussa Jumalan sanassa. Silloin emme voi joutua hukkaan. 'Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva' (Hepr. 4:9)."
Kirjassa lainataan myös monia Lutherin ajatuksia ja Siionin Kanteleen laulujen sanoja. Oivallisen luterilainen ja evankelinen teos siis!
Nyt kun tämän kirjan löysin (kirjahyllystäni!), siihen tulee varmasti palattua vielä monet kerrat elämän eri tilanteissa. Todella hieno kirja!
SLEY-Kirjat 2005, 139 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti