Lasse Marjokorpi: Leviatanin valtakunta - Kristinuskon hylkäämisestä ja uudelleenlöytämisestä

Olin nähnyt tämän kirjan monesti työpaikallani, jossa se oli myynnissä. Nimi Leviatanin valtakunta ei kuitenkaan sanonut minulle mitään, vaikka sen kyllä tiesin, että Leviatan oli varmaan jonkinlainen "otus", joka mainitaan Jobin kirjassa. Mutta mitä se tämän kirjan nimessä tarkoitti?! Sitä en pysähtynyt miettimään, mutta kerran sitten tulin lukeneeksi ajatuksella tuon alaotsikon ja saman tien jo selasin kirjaa enemmänkin - ja kiinnostuin!

Nimittäin aihehan on enemmän kuin ajankohtainen nyt vuonna 2017. Kirjassa käsitellään sitä, miten kansankirkko on hukannut oman identiteettinsä ja alkanut kysellä Raamatun sijasta kansalta ja gallupeilta, mitä sen pitäisi opettaa. Kirkko mielistelee sitten kansaa, harjoittaa hyväntekeväisyyttä ja sosiaalista toimintaa, tarjoaa leipää ja sirkushuveja - siis kaikkea muuta kuin sitä, mitä sen pitäisi tehdä.

Jeesus ei lähettänyt meitä parantamaan maailmaa, vaan hän antoi meille lähetyskäskyn tehdä opetuslapsia kastamalla ja opettamalla. On julistettava evankeliumia syntien anteeksiantamuksesta, jonka Jeesus Kristus Jumalan Poika on meille ristillä ansainnut. Kukaan meistä ei ole ns. "hyvä ihminen", joka itse omilla teoillaan ansaitsisi jotain Jumalalta, vaan me tarvitsemme Kristusta. On myös uskallettava julistaa muitakin Raamatun opetuksia eikä lähteä vesittämään Jumalan sanaa ihmisten mieliksi.

Kirja on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäisessä, otsikolla Hukattu todellisuus, pohditaan kirkon ja yhteiskunnan maallistumista ja liberalisoitumista. Marjokorpi kertoo modernismista ja jälkimodernismista sekä niiden vaikutuksesta nykyihmisten ajatteluun - ja samalla myös kansankirkon näkemyksiin, se kun koostuu kansasta. Kirjan alkuosa on täynnä todella terävää ja osuvaa analyysia länsimaiden rappiosta, johon ne ovat vajoamassa yhä syvemmälle, mitä pitemmälle 2000-luku kuluu. Eurooppa alkaa muistuttaa yhä enemmän Rooman valtakuntaa kristillisyyden menettäessä merkitystään ihmisten mielissä ja jopa kirkoissa (tämä toteamus Rooman valtakunnasta tosin oli vasta kirjan toisessa osassa, mutta kaikessa ensimmäisessä osassa kerrotussa on kysymys juuri tästä samasta).

Länsimaissa luulemme monen hyvän asian täällä olevan vain modernin eurooppalaisuuden aiheuttamaa ja olemme unohtaneet, että todellisuudessa kristinusko toi nämä asiat Eurooppaan. Nyt ne alkavat kadota kristinuskon alamäen myötä.

Kirkon tilaa kuvaa hyvin seuraava vertaus:

"Kuvitelkaapa sairaalaa, jossa lääkärit sen sijaan, että tekisivät diagnooseja ja määräisivät lääkkeitä, hoitoa ja leikkauksia sairaille, vaikenisivat hienotunteisuussyistä itse taudin luonteesta ja keskittyisivät potilaan mielialan kohentamiseen, keksisivät heille ajanvietettä ja kutsuisivat joitakin entisiä kevyen musiikin lavatähtiä heitä viihdyttämään.

Sairaalan johto ei panisi näitä lääkäreitä viralta, mutta tekisi niin sellaisille, jotka tahtoisivat antaa oikeita lääkkeitä ja tehokasta hoitoa potilaille."

Kirjan toisen osan otsikko Kristikunnan löytöjä puhuu sekin puolestaan. Jos ensimmäisessä osassa esiteltiin sairaus, toinen osa tarjoaa lääkkeet. Siinä Marjokorpi jakaa tervettä kristillistä oppia. Hän kertoo muun muassa saksalaisen teologin Dietrich Bonhoefferin opetuksesta ja toiminnasta Natsi-Saksassa, aikana, jolloin kirkko lähti väärällä tavalla myötäilemään natseja. Bonhoeffer pystyi myös pysymään raamatullisena kristittynä ja opettajana yliopistossa saamastaan liberaalista opetuksesta huolimatta.

Toisessa osassa Marjokorpi avaa myös hienosti esimerkiksi Isä meidän -rukouksen sanomaa, Kristuksen tuntemista ja Pyhää Kolminaisuutta.

Tämä kirja sisälsi niin täyttä asiaa ja painavaa sanomaa, että sieltä olisi voinut alleviivata vähintään puolet tekstistä (kun usein luen tällaisia asiapitoisia kirjoja alleviivaillen)! Asiapitoisuuden takia tosin luin kirjaa poikkeuksellisen hitaasti, koska minulla valitettavasti on kovin asiallisen tekstin kohdalla usein huono keskittymiskyky, vaikka olisinkin aivan aidosti kiinnostunut lukemastani. No, ehkä asiat menivät paremmin perille tällaisella hitaalla sulattelulla.

Jokaisen nykymenosta huolestuneen kristityn kannattaa lukea tämä kirja. Se antaa paljon ajattelemisen aihetta. Tässä lyhyessä kirjoituksessani pystyin jakamaan vain murto-osan kaikesta, mitä kirja todella pitää sisällään.

Loppuun jaan vielä otteen kirjan jälkimmäisestäkin osasta:

"Olisiko meidänkin kirkossamme nyt aika keskittyä siihen tehtävään, minkä Jumala on antanut sille sanassaan? Läntisen liberalismin ihannointi, tulevaisuuden rakentaminen kansansuosion varaan, ohjelman muuttaminen massoille sopivaksi, Jumalan sanalle uskollisten paimenten vainoaminen ja lähetystyön lopettaminen on vienyt kirkon myrskyyn, jossa koko laiva uhkaa upota. Jos se ei itse niin halua tehdä, sen olisi annettava ainakin kaikki vapaus ja toimintamahdollisuudet niille, jotka haluavat keskittyä kirkolle annettuun tehtävään.

Nyt olisi valittava päinvastainen suunta, ihmisten kokoaminen ristinmuotoisen maston ympärille kuulemaan sanomaa syntien anteeksisaamisesta ja iloitsemaan ylösnousseesta Kristuksesta, joka tyynnyttää myrskyn ja ruokkii kansansa pyhällä ehtoollisellaan. Hän antaa myös kuoleman edessä lujan toivon siitä, että tämä elämä vaihtuu Kristuksen läsnäoloon."

P. S. Selvisi se Leviatanin symboliikkakin, mutta vasta luvussa 8. Se on "jättiläishirviö, joka säälimättä nielee kaiken, mikä asettuu sitä vastustamaan.... Sen merkitys laajenee Jesajan kirjassa vertauskuvaksi maallisesta vallasta, joka pyrkii tuhoamaan Jumalan kansan." Ja vielä lopuksi Ilmestyskirjan lohikäärme "on sen uusitestamentillinen vastine. Sen on yleensä ymmärretty tarkoittavan Kristuksen kirkkoa vainoavaa antikristusta." Tämä jo avaa kirjan nimeä kovasti!

SLEY-Media Oy 2015, 214 sivua