Seppo Vänskä: Japani yllättää yhä uudelleen - Kaksikymmentä vuotta lähetin kyydissä

Seppo ja Vuokko Vänskä viettivät yhteensä kaksikymmentä vuotta lähetystyössä Japanissa Kansanlähetyksen lähettäminä. Tässä kirjassaan Seppo Vänskä kertoo noista vuosista: lähetystyön iloista ja suruista, seurakuntatyöstä, japanilaisista, heidän tavoistaan ja kulttuuristaan - ja monesta muusta Japaniin liittyvästä.

Kirja esittelee Japania ja Japanin lähetystä monesta eri näkökulmasta. Se kertoo japanin kielen oppimisen vaikeuksista, lähettien lapsista jotka joutuivat matkustamaan omin päin kouluunsa seitsemän tunnin matkan päähän, rakennushankkeista, yllättävästä kutsusta Mauno ja Tellervo Koiviston Japanin vierailuun liittyvälle lounaalle, syrjinnästä japanilaisittain, jatkoajan saaneen kamikazelentäjän uskoontulosta, huijareista, taifuuneista, arkkipiispa Jukka Paarman Japanin vierailusta ja japanilaisesta erikoisuudesta: suuri osa naimisiin menevistä haluaa kristillisen vihkimisen maassa, jossa kristittyjä on vain prosentin verran koko kansasta! Kaikki tämä ja paljon muuta mielenkiintoista on tarjolla lukijalle.

Parasta antia kirjassa on tietenkin kertomukset japanilaisista, jotka löytävät Jeesuksen. Eräskin isoäiti tuli kerran mukaan johonkin seurakunnan tilaisuuteen tai piiriin vain lapsenlapsensa takia - ja innostui käymään siellä siitä alkaen. En nyt muista tuota tapausta ihan tarkkaan (enkä löydä sitä enää kirjasta)... mutta tällä ja monella muulla tavalla ihmisiä tuli Jeesuksen luo. Heistä on rohkaisevaa lukea, kun tietää, miten kova lähetyskenttä Japani on. Vaikka se onkin kova maa, sekään ei ole Jumalalle mahdoton! Sielläkin ihmisiä kuitenkin tulee uskoon - vaikka kristityt ovatkin Japanissa kuin pisara meressä.

Itseäni lähetysaiheisissa kirjoissa kiinnostavatkin eniten juuri ihmiset ja heidän tarinansa sekä toisaalta kyseisen maan kulttuuri ja lähettinä olemisen ilot ja surut. Tässä kirjassa oli kuitenkin aika paljon myös sellaista, mikä ei minua niin kiinnosta, kuten rakennusprojektit, rahankeräykset, byrokratiat, komiteat ja neuvottelut. Tärkeitä asioitahan ne ovat, eikä ilman niitä voitaisi työtä tehdä. Moni muu lukija voi olla hyvinkin kiinnostunut juuri niistä. Siispä heille tämä vinkiksi!

Kirjassa vilahtelevat siellä täällä myös muut suomalaiset tahot, jotka tekevät lähetystyötä Japanissa: SLEY, Kylväjä ja helluntailaiset.

Minua puhutteli kirjassa esimerkiksi luku, jossa kaksi japanilaisten syrjimään buraku-ihmisryhmään kuuluvaa sisarusta on joulujumalanpalveluksessa ja kuulee saarnattavan siitä, miten enkeli ilmoittaa ilouutisen Jeesuksen syntymästä kaikelle kansalle. Vänskä kirjoittaa, ettei voi koskaan unohtaa tuota jumalanpalvelusta ja noiden silmien hämmästynyttä ilmettä: tällaista emme ole koskaan kuulleet!

Noissa burakuissa ei siis ole mitään muuta "vikaa" kuin että heidän esi-isänsä polveutuvat nahkureista, teurastajista, likaisen työn tekijöistä. Tämän takia heitä syrjitään yhä tänäkin päivänä Japanissa. Sellaiselle on mullistavaa kuulla, että evankeliumi kuuluu kaikelle kansalle, siis heillekin.

Vänskä kirjoittaa:

"Minulla on sellainen käsitys, että aina joskus kirkkoon tulevien uusien ihmisten joukossa on näitä hyljeksittyjä ihmisiä. Kirkkoon he uskaltavat tulla, koska siellä ei tentata ihmisten taustoja. Kaikki saavat tulla ja kaikkia kohdellaan kunnioittavasti."

Hän kertoo myös, että heidän palvellessaan Ananissa 2000-luvulla heitä puhutteli se, miten seurakunta oli pitänyt huolta kaikkein heikoimmista jäsenistään. "Mukana oli monia sairaita, köyhiä eläkeläisiä ja kotiäitejä. Mutta he olivat evankeliumista oppineet, että Jumala välittää juuri sellaisista.... Ananissa saimme kokea paljon Jumalan voimaa, joka tulee täydelliseksi juuri heikkoudessa."

Kirjassa on myös värikäs kuvaliite, jossa on runsaasti kuvia.

Kaiken kaikkiaan tämä kirja avasi paljon uutta Japanista ja työstä siellä. Lähetystyön ystäville ja Japanista kiinnostuneille se on hyvää luettavaa.

Kustannus Oy Uusi Tie 2013, 196 sivua