Maiju ja Kari Kuhanen: Iloa ja onnea avioliittoon

Pitkästä aikaa luin avioliittokirjan. Tämän kirjan takana esitetään kysymys, miten aviopari voisi kasvaa yhteen sen sijaan, että kasvaisivat erilleen, kuten se niin tavallinen tarina kuuluu. "Tämä kirja antaa työvälineet, joiden avulla pääset rikkaaseen ja syvälliseen suhteeseen puolisosi kanssa ja vältät vieraantumisen ja ajautumisen avioeroon", takakansi jatkaa.

Kun olen lukenut avioliittokirjoja, monesti niissä toistuvat tietyt samat asiat, kuten avioliiton vaiheet (symbioosi, erillistyminen ja kumppanuus) ja kommunikaatio nyt tietysti (se pariskuntien ikuisuusongelma). Niitä käsitellään tässä Kuhasten kirjassakin, mutta myös paljon muuta: sitoutumista, uskollisuutta, ihmistyyppejä parisuhteessa, parityyppejä, miehen ja naisen erilaisuutta ja niin edelleen.

No, tuo jako vain kolmeen eri ihmistyyppiin oli minusta aika erikoinen. Oli riippuvaiset, hallitsijat ja kilpailijat - ja näiden eri tyyppien väliset parisuhteet. Samassa ihmisessä voi kuulemma olla kyllä piirteitä jokaisesta tyypistä, mutta itse löysin itsestäni vain yhtä tyyppiä eikä sitäkään kovin voimakkaasti. Nuo kirjassa esitetyt tyypit vaikuttivat aika äärimmäisiltä.

Avioliittokirjoissa myös usein yleistetään, esimerkiksi lähdetään aina liikkeelle siitä, että naimisiin on menty nuorena, siirrytty suoraan lapsuuskodin symbioosista parisuhteen symbioosiin, ja sitten keski-iässä tulee kriisi. Toinen oletus on, että avioparilla on aina lapsia. Itse olen mennyt naimisiin pitkään itsenäistä elämää eläneenä nelikymppisenä eikä meillä ole lapsia, joten kaikki avioliittokirjojen jutut eivät aina kolahda.

Kirjan vahvuus verrattuna muihin lukemiini avioliittokirjoihin oli ainakin se, että siinä käsitellään seksiä todella laajasti, melkein 50 sivun verran. Se onkin tärkeä aihe, koska silläkin alueella monilla on ongelmia. On tärkeää, että niistäkin puhutaan ja annetaan aviopareille työkaluja niidenkin asioiden käsittelyyn.

Itse en osaa lopulta määritellä, mikä kirjassa oli "se jokin", joka kolahti, mutta siellä täällä oli hyviä näkökulmia, joista sain ajattelemisen aihetta omaan elämääni. Voin vain todeta, että antoisa kirja tämä oli ja ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Kirjan lopussa Kuhaset toteavat:

"Kirjan sisältö on käsitellyt pääasiallisesti yhteyden esteiden tunnistamista, tunnustamista, kohtaamista ja läpityöskentelyä, tavallaan tietä iloon ja onneen. Mutta emme tarkoita sitä, että ilo ja onni olisivat pelkästään jonkin epämääräisen ja raskaan matkan takana. Onnea ei ole elää ilman ongelmia, vaan onnea on elämän kohtaaminen yhdessä puolison kanssa. 

Elämä ei ole eilen tai 'ensi viikonloppuna', vaan tässä ja nyt... Elämä ei rakennu projekteista, vaan pienistä ohikiitävistä hetkistä. Perusonnellisuutemme riippuu siitä, miten kohtaamme toisemme näinä hetkinä."

Uusi Tie 1993, 138 sivua