"Asiasi on kyllä vireillä" - runoja

Löysin tämän runokirjan kirpputorilta joskus ajat sitten. Nyt sain sen vihdoin luettua. Siihen on koottu Kristillisen Tervehtymiskeskus CHC ry:n työn ystävien runoja omasta eheytymisprosessistaan. Kysymyksessä on siis sisäiseen rikkinäisyyteen ja mielenterveyteen liittyvät asiat sekä monet rankat menneisyyden kokemukset. Näiden runojen myötä jokainen voi käydä läpi oman sisimpänsä kipuja.

CHC:n suhteen en ole mikään asiantuntija, mutta kysymyksessä ei ole mikään rukouksella parantaminen, vaan heillä on kristittyjä psykoterapeutteja ja sielunhoitoterapeutteja, joiden puoleen voi kääntyä, jos kaipaa keskustelua nimenomaan kristityn auttajan kanssa.

Runokokoelman nimi tulee Jobin kirjan jakeesta ja on sikäli osuva, että ihmisen sisäiset haavat paranevat usein kovin hitaasti - mutta meidän asiamme ovat Jumalalla kyllä vireillä. Vaikka täysin ehjäksi ei täällä maan päällä kukaan tule, kirjan lopussa on myös erittäin riemullisia ja vapautuneita runoja, kun kirjoittajat ovat saaneet kokea eheytymistä omassa elämässään.

Vaikka kirja on ohut, siinä oli hyvin monia runoja, jotka puhuttelivat. Siksi on vaikeaa valita, mitä lainauksia ottaisi sieltä. Mutta paljon erilaisia aiheita siellä käsiteltiin. Eräs kirjoittaa siitä, miten palelemme yhdessä, mutta kuitenkin yksin, kumpikin oman vahvan panssarinsa alla. Toisaalla on koettu kelpaamattomuutta. Isäsuhde aiheuttaa vihaa. Erään nimimerkillä kirjoittavan äiti uhrasi hänet "isän sairaalle uhrialttarille". Joku kokee häpeää, kun entisen elämän ihminen tulee kadulla vastaan. Toinen pelkää. Joku itkee sitä, ettei ollut toivottu lapsi. On puhumatta jääneitä sanoja. On pieni tyttö, joka vihasi sitä, että oli tyttö. On rakkauden nälkää, joka ajaa tekemään syntiä, hakemaan miesten syleistä isän syliä. On nainen, joka haluaa kasvaa kauniiksi naiseksi pojan olemuksestaan - eli löytää naiseutensa.

Suru, kaipaus, häpeä, tuska, pelko, viha, ahdistus - niin monille tunteille löytyy sanoitusta näistä teksteistä. Myös äitiydestä joku kirjoittaa. Ja niin monesta, monesta muusta aiheesta on kirjassa runoja. Jotkut kirjoittavat omalla nimellään, toiset nimimerkillä.

Otanpa tähän vaikka tällaisen runon:

     En kelvannut
tahraisen menneisyyteni
     vuoksi.
Olin alusta alkaen tuomittu, 
     syyllinen, syntinen.
          Olit armoton,
torjuit minut vuosien ajan.
Vasta nyt aikuisena 
     olen ymmärtänyt;
et torjunutkaan minua,
     vaan kipeää lasta
          sielussasi.

Tuon äskeisen runon kirjoittanut nimimerkki MP kirjoittaa toisessa runossa, miten on kuin sielu olisi ristiinnaulittu: "Kaikki, mitä pelkäsin, toteutui moninkertaisena elämässäni." Kuitenkin hän tietää avun lähteen: "Täytyy vain luottaa ristiinnaulittuun Toivoon."

Ristiinnaulittuun Kristukseen kohdistaa katseensa toinenkin runoilija:

Ei ole mitään rakkaampaa ajatusta minulle
kuin että haavoissasi saan painaa käteni
Sinun haavoitettuihin käsiisi, Herra,
ristiinnaulittu Kristus.

Sillä Sinun kanssasi ristille naulittiin
syntini - menneet, nykyiset ja tulevat.

Sinä olet Tie.

Niin minäkin voin naulita lukitut tunteeni - 
syyllisyyden, vihan, katkeruuden,
kyvyttömyyteni ottaa vastaan
Sinun anteeksiantamustasi,
itse itselleni antamani väärän tuomion:
ei koskaan Jumalan Lapsi!

Kipeää realismia on seuraavassa runossa:

Usko pelastaa ja parantaa.
Niin luulin. Kaikkea muuta!
Olen paljon kipeämpi
kuin ennen,
suorastaan sairas.

Ei. En halua
takaisin
sitä turrutettua
olotilaa,
jossa suojamekanismit
suurenivat
ja naamio
paksuuntui.

Kirjan loppuosan runoissa on paljon iloa ja riemua esimerkiksi oman naiseuden löytämisestä, maailman parhaasta Isästä, siitä miten Jumala antaa unelman toteutua, Jeesuksen ylösnousemuksesta ja hänen siunaavista käsistään. On niin monta hienoa runoa, joita haluaisin lainata tässä, mutta toivottavasti tästä kirjasta kiinnostuneet löytävät sen käsiinsä jostain, vaikka itse en ole tähän kirjaan törmännyt kuin sen ainoan kerran, kun ostin sen sieltä kirpputorilta.

Loppuun vielä yksi runo:

Tämä hetki
hiljainen ja pyhä -

murrettu lukko,
avattu häkin ovi,
vapautettu sydämeni lintu -

sen tuska kädessäsi,
rukoukseen suljettu.

Tarkoituksella en maininnut omalla nimellään kirjoittaneiden henkilöiden nimiä täällä netissä, koska kirjassa on käsitelty todella kipeitä ja henkilökohtaisia asioita. Netissä nimet tulisivat mielestäni liian julkisiksi. En tietenkään voi tietää, miten kirjoittajat itse olisivat halunneet, mutta varmuuden vuoksi päätin näin.

P. S. Mikä näin evankelisen lukijan kannalta oli mielenkiintoista, niin huomasin CHC:n nettisivulta, että myös Karkun evankelinen opisto tukee heidän toimintaansa.

Kristillinen Tervehtymiskeskus CHC ry 2000, 96 sivua