Kirja kertoo siitä, kuinka Jeesus on jo tehnyt kaiken meidän puolestamme, eikä mitään muuta tarvita. Ei tarvita mitään "voimaevankeliumia", ihmeitä, terveyttä ja rikkautta, joiden perässä monet kyllä juoksevat. Jeesus lupasi meille ristin tien, jolla voi olla ahdistusta ja vaivoja. Mutta hän valmisti meille pelastuksen ja syntien anteeksiantamuksen - ja siinä on kaikki mitä tarvitsemme; sen riittää.
Arkkila julistaa kirjassaan Jeesuksen veren evankeliumia ja selventää kristillisiä käsitteitä, kuten sovinto ja sovitus, lunastus, armoistuin ja autuas vaihto. Autuaasta vaihdosta hän kirjoittaa:
"... Hän otti meidän syntimme ja autuaassa vaihdossa meille annetaan lahjaksi, meidän ulkopuoleltamme, toisen vanhurskaus... Tarvitsen sen vanhurskauden, joka tulee ulkopuoleltani. Tarvitsen Kristuksen hankkiman vanhurskauden. Muuten jäisin ainaiseen epävarmuuteen. Nyt löydän rauhan Kristuksen täytetyssä työssä. Näin Kristuksen vanhurskaus luetaan hyväksemme ja Hän tulee asumaan meihin. Kiitos autuaan vaihdon!"
Myös voitosta Arkkila kirjoittaa lohdullisesti. Hän puhuu ensin siitä, että vielä sielunvihollinen riehuu, vaikka Jeesus onkin sen jo voittanut. Sitten hän jatkaa:
"Mutta me saamme jo nyt kuuluttaa sanomaa voitosta Kristuksen Golgatan työssä. Saamme myös liittyä voittosaattoon. Juuri tätä kuvaa triumfista, voittosaatosta, apostoli Paavali käyttää (2. Kor. 2:14). Tällaisia triumfeja sotapäälliköt sotaretkiltä palatessaan järjestivät Rooman valtakunnassa. Merkillistä väkeä oli tuossa saatossa. Oli sotavankeja, oli haavoittuneita sotilaita. Ei joukko oikein voittosaatolta näyttänyt. Näin on myös meidän triumfimme. Heikkoja, huonoja, vammaisia me kaikki olemme eri tavoin. Mutta tällaisina saamme liittyä voittosaattoon. Ja Kristus kantaa meidät perille!"
Tähän kirjaan mahtuu yllättävän paljon asiaa sen pieneen kokoon nähden. Arkkila kertoo Suomen herätysliikehistoriaa alkaen herrnhutilaisuuden vaikutuksesta ja siitä, miten herrnhutilaisuus on jollain tavalla "sukua" myös evankeliselle herätysliikkeelle. Hän kertoo myös erilaisista kristillisistä liikkeistä ja herätyksistä Afrikassa, jossa hän on itse ollut lähetystyössä.
Ja lähetyskirje kun on, kertoo tämä kirja tietysti myös SLEY:n lähetystyöstä, lähinnä Afrikassa ja Aasiassa. Koska kirja on ilmestynyt jo vuonna 2003, paljon on lähetyskentillä varmasti tapahtunut sen jälkeen. Itse tiedän lähinnä sen, että Sudan, josta Arkkila myös kertoo, on sen jälkeen jakautunut kahdeksi valtioksi, kun Etelä-Sudan itsenäistyi. Ja Etelä-Sudanissa on hirveä sisällissota, joka on ajanut valtavat määrät ihmisiä pakolaisiksi ainakin Ugandaan. Etelä-Sudanin kirkkokin toimii nyt ainakin osittain, jos ei kokonaan, siellä Ugandan pakolaisleireillä.
Etelä-Sudanista minun on jo pitkään pitänyt lukeakin eräs kirja, mutta toistaiseksi se on siirtynyt hamaan tulevaisuuteen. Itse olen siitä maasta kiinnostunut. Mutta yleensäkin kehitysmaista ja myös yleensä lähetystyöstä missä tahansa.
Afrikan yhteydessä Arkkila käsittelee myös itsenäisiä afrikkalaisia kirkkokuntia, jotka ovat ilmeisesti usein karismaattisia. Samoin hän käsittelee kunnian teologiaa (eli menestysteologiaa), josta Afrikassa monet ovat innostuneet (mutta kyllä täällä Suomessakin) - ja sen vastapainoksi tervettä oppia eli ristin teologiaa.
Innostava, rohkaiseva ja uskoa vahvistava kirja tämä mielestäni oli. Voin suositella!
SLEY-Kirjat 2003
90 sivua + lähde- ja kirjallisuusviitteet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti