Meri-Hannele Palmi: Olet silmäterä. Detaché.

Viime aikoina on tullut luettua paljon runoja. Kyllä muutakin on blogiin tulossa, mutta en malta olla kirjoittamatta tästäkin runokirjasta, johon törmäsin kerran netissä ja tilasin itselleni.

Kyseessä on kirjoittajan esikoisrunoteos. Runoissa näkyy siellä täällä kirjoittajan kristillinen usko, mutta useimmat runot kuvaavat elämää yleensä. 

Ihastuin Meri-Hannele Palmin tekstien kauneuteen ja herkkyyteen. Olin tässä aamulla aika stressaantunut, mutta nämä runot olivat kuin aallot, jotka huuhtoivat kaiken raskaan mielestäni pois. Olisin halunnut jäädä asumaan runojen kauniiseen maailmaan... Siellä oli niin rentouttavaa ja hoitavaa olla...

Näissä runoissa on myös hienoa arvoituksellisuutta ja ne ovat taiderunoja, jollaisia kaikki eivät ehkä ole tottuneet lukemaan. Mutta olen muistaakseni kuullut, että joku, joka ei ollut ennen edes lukenut runoja, oli ihastunut tämän kirjan runoihin. On siis mahdollista löytää runojen maailma tällaisen kirjan kautta.

Itse rakastan runoutta taiteena. Ja minusta Palmi on todella lahjakas kirjoittaja, joten toivon, että hänestä kuullaan vielä. Tarina tämän kirjan taustalla onkin se, että helsinkiläinen, Seinäjoelta kotoisin oleva Palmi sijoittui viidenneksi Bookhouse-kustantamon "Kirjan vuosi 2015" -kilpailussa. Tämä johti esikoisteoksen julkaisemiseen.

Kirjan runoissa on myös väkevää aistillisuutta, visuaalisuutta ja maalauksellisuutta, joka tekee syvän vaikutuksen estetiikan ystävään.

Kristillisyys näkyy esimerkiksi runossa, jossa katsotaan dioja lumihuippuisista vuorista ja surullisista lapsista repaleisissa vaatteissa:

"Rukoilen niille lapsille suojaa, rakastavia käsiä."

Mutta myös muualla. Esimerkiksi kirjan viimeisen osion otsikko on Jumalankuvia. Muita otsikoitahan ovat muun muassa Lapsuudenkuvia, Naisenkuvia ja Miehenkuvia. Ja kirjassa on myös joitain lainauksia Raamatun Korkeasta Veisusta.

Muita otteita runoista:

Tunne tiaara hiuksillasi.
Älä anna kenenkään varastaa aikaa, kuvia, sanoja, kosketuksia.
Ole kevään sinisin kirsikkapuu.
Anna kirkkauden loistaa lävitsesi.
Jos valosi puuttuu, eksymme.
Kukaan ei näe meitä, kuten sinä.

*************************

Olen kangas ihoasi vasten, kevyt kuin lapsen kuiskaus.
Murskaan esteet edestäsi. Rakkaus on muuntuva sininen.
Olet silmäterä, katse, kohoava hiekka, detaché.
Kylvän orkideametsän olohuoneeseesi, kuusen pihkan seinille,
elokuvan katoksi, lattia on kädessäni.
Riehu, juokse, huuda, hypi, pysyn paikoillaan kuin syvin
merenpohja.

*************************

Saanko olla aivan auki, paljas, uutishiekkaa. Orkidea.
Otatko kiinni, kun putoan läpi pettävien käsien.

Syksy ajelehtii parvekkeella.

Neomidiperhoset.

Nämä olivat vain joitain otteita sieltä täältä. En tiedä, saako niistä ainakaan mitään kokonaiskuvaa, mutta ehkä vähän käsitystä kuitenkin. Meri-Hannele Palmin runoissa on kuitenkin paljon syvyyttä ja kauneutta, joka kutsuu mukaansa matkalle. Runojen ystävälle hieno tuttavuus.

Hienovaraisen kristillisen sanoman vuoksi kirja on myös kaunis lahja ihmiselle, joka ei tunne Jumalaa.

Bookhouse 2015-2016 (?), 50 sivua
Etukannen kuva: Christopher Pekka Wilde
Takakannen kuva: Taito Palmi (kuvassa Meri-Hannele Palmi pikkutyttönä)