Kinnunen käsittelee isän ja lapsen suhdetta monipuolisesti eri näkökulmista. Mitkä ovat lapsen syvimmät tarpeet ja isän osuus niiden täyttämisessä, isän merkitys lapsen kasvulle ja itsetunnolle, isän merkitys erikseen tytölle ja pojalle, vanhempien eron vaikutus lapseen, isättömänä kasvaminen, turvaton kiintymys, rajoja rikkova isä ja niin edelleen. Myös käsitellään tilannetta, jossa isä kaipaa omia lapsiaan eikä saa tavata heitä.
Kirjan loppupuolella sitten käydään läpi isäsuhteen korjautumista - tai jos se ei ole mahdollista, niin kuitenkin mielen sovintoa isäsuhteessa, anteeksi antamista ja lopulta myös isäsuhteen vaikutusta jumalasuhteeseen ja sitä, millainen Isä Jumala on. Tätä Jumalan Isän rakkautta Kinnunen kuvaa kirjassa kauniisti.
Jokaisen luvun lopussa on useita hyviä kysymyksiä mietittäväksi ja kirjan lopussa on kirjallisuusluettelo, josta on hyötyä, jos aihe kiinnostaa enemmän.
Tällaisen kirjan lukeminen on varmasti joka lukijalle erilainen prosessi riippuen hänen omasta isäsuhteestaan. Lukiessani mieleeni tulvivat monet muistot omasta isästäni, niin iloiset kuin kipeätkin. Omalla kohdallani muistan edesmennyttä isääni lämmöllä ja kiitollisuudella, eikä tämän kirjan lukeminen enää aiheuttanut kovin kipeitä tuntemuksia. Myös Jumalaa olen pystynyt jo kauan sanomaan Isäksi ja kokemaan hänet armollisena - vaikka toisenlaisiakin kausia kyllä tulee.
Jos isäsuhteessasi on eheytymisen tarvetta ja sinulla on siitä johtuvia sisäisiä haavoja, suosittelen kyllä tätä kirjaa. Samoin jos sinulla on vaikeuksia jumalasuhteessasi, jota kirjan loppupuolella myös käsitellään.
Perussanoma Oy 2016
168 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti