Kirjassa teologian tohtori Petri Hiltunen keskittyy siihen, mitä ns. salaista ylöstempausoppia opettavat asiasta sanovat ja mitä taas Raamattu sanoo. Käy ilmi, että 1800-luvulla alkunsa saanut ylöstempausoppi vetää hyvinkin hatusta kaikenlaisia tulkintoja, joilla he saavat Raamatun puhumaan oppinsa puolesta.
Perinteisen luterilaisen raamatuntulkinnan mukaan tulee hämärät raamatunkohdat tulkita selvien kohtien valossa, kirjoittaa Hiltunen. Ylöstempausopin kannattajat taas tekevät täysin päinvastoin eli hämärtävät selvän tekstin epäselvien kohtien omituisilla ja todistamattomilla selityksillä. Sitähän olin itsekin aina ihmetellyt - miten he eivät näe, mitä Raamatussa aivan selvästi sanotaan...
Kristikunta oli todella jo 1800 vuotta opettanut hyvin selkeästi lopun ajoista, mutta sitten kuvioihin tuli mies nimeltä Darby, jonka oppeja puolestaan Hal Lindsey lähti 1900-luvulla levittämään. Lindsey jopa ennusti Jeesuksen tulevan vuonna 1981, ja vaikka hän itse oli sanonut, että oikea profeetta ei erehdy missään, hän itse kuitenkin erehtyi. Lisäksi Lindseyn mielestä ylöstempauksen ajatteleminen oli suunnilleen tärkeintä mitä kristitty voi tehdä nykypäivänä.
Lindseyn opit ovat levinneet Suomessakin laajasti - ja niillä on ollut tilaa levitä, koska luterilainen kirkko ei paljoa puhu lopun ajoista, kuten Hiltunen kirjassaan toteaa. Toivoisikin, että luterilaisetkin sen verran opettaisivat tästä aiheesta, että kristityt heräisivät ajattelemaan, miksi he uskovat johonkin vasta 1800-luvulla keksittyyn uuteen oppiin.
Tässä erittäin hyvässä ja selkeässä kirjassaan Petri Hiltunen käy läpi, mitä Jeesuksen paluuseen liittyen sanotaan missäkin Raamatun osassa. Ja kerrankin tunsin saavani lopun ajoista sellaista opetusta, ettei pääni mennyt entistäkin enemmän pyörälle, kuten noiden ns. pretribulationististen dispensationalistien kanssa aina käy... eli ylöstempausopin kannattajien.
Hiltunen puhuu siitä, miten jännittävät arvailut ja spekuloinnit lopun ajoista helposti kiinnostavat uskovia enemmän kuin veren evankeliumi - ajatellaan, että pelastus on jo selvä asia ja nyt voidaan ns. edetä tulevaisuuden ennusteluun. Kuitenkin meidän elämässämme tulisi aina tärkeimpänä olla armoa armon päälle. Mielikuvitukselliset tulevaisuuden kaavailut voivat jopa olla johtamassa ihmisten hengellistä elämää väärille raiteille, Hiltunen toteaa.
Kristityn ei pidä odottaa pääsevänsä pakoon vainoja, jotka selvästi kuuluvat meidän osaamme Raamatun mukaan, mutta meidän ei tarvitse myöskään pelätä, vaan saamme päivän kerrallaan elää luottavaisesti Jeesuksen kanssa, joka on meidän kanssamme nyt ja myös tulevina päivinä, mitä ikinä ne tuovat. Ja kun lopun aikojen merkkejä maailmassa näkyy enemmän ja enemmän, sehän on vain merkki siitä, että meidän vapautuksemme on lähellä, kuten Jeesus sanoi.
Eskatologiasta ja luterilaisesta opetuksesta kiinnostuneille tämä on erittäin suositeltava kirja. Kyllä jotkut asiat jäivät nytkin minulle auki, mutta eipä kai lopun aikojen tapahtumista voi aukotonta tietoa kenelläkään ollakaan. Eikä ole tärkeintä, että tietää ja osaa ennustaa kaiken, mitä on tulossa, vaan todella elää Jeesuksen kanssa tätä päivää.
Erityisesti ylöstempausopin hämmentämien toivoisin joukolla lukevan tämän kirjan. Tässä käydään Raamatun kohtia aika kirjaimellisesti läpi, ei siis esitetä mitään villejä arvauksia eikä lueta rivien väliin sellaista, mitä siellä ei ole. Kun esimerkiksi Jeesus sanoo Raamatussa tulevansa takaisin niin, että kaikki sen näkevät ja kuulevat, niin näin se tämänkin kirjan mukaan myös tapahtuu. Eikä siinä ole mitään epäselvää.
Raamatun oman ilmoituksen perusteella ei huomiota kuitenkaan pitäisi kohdistaa maailmantapahtumiin vaan Kristukseen. Me emme ole kulkemassa kohti persoonattomia tapahtumia vaan kohti jumalallisen persoonan, rakkaan Vapahtajan näkyvää paluuta. Ajan merkkien tarkkailu johtaa pahimmillaan siihen, ettei enää näe järven Tyynnyttäjää vaan ainoastaan aallot. Katastrofien seuraaminen ja niiden päivittely ruokkii ihmisen jännityksen kaipuuta, mutta harvoin hänen hengellistä nälkäänsä. Kristuksen ylösnousemisen katselu ja hänen paluunsa odotus sen sijaan vahvistavat sekä uskoa, toivoa että rakkautta.
Perussanoma Oy 2007, 160 sivua.
Nämä lopunajan asiat ovat sellainen aihe, jossa helposti mennään vikaan. Itseäni hiukan ahdistaa sellainen usko, jossa keskitytään voimakkaasti lopunajan profetioihin ja ilmiöihin. Muistan, että silloin lapsuudessa sitä oli erityisen paljon ja se kiihkoilu hiukan pelottikin lapsen mieltä. Siksi olen kait aika allerginen näille asioille. Se riittänee mitä Raamatussa valotetaan asiasta.
VastaaPoistaEn itsekään jaksa liiallista lopunajan profetioihin keskittymistä. Ja helposti niissä mennään harhaan ja kuitenkin ollaan kauhean varmoja kaikista omista tulkinnoista.
Poista