Lauri Huovinen: Katso ihmistä

Siirryn blogissani melkein suoraan joulusta pääsiäiseen, koska edellisen postauksen jälkeen ehti olla parin kuukauden tauko. Nyt ainakin toivon, että saisin tämän kirjan lisäksi tuotua blogiin pari muutakin pääsiäisaiheista kirjaa - jos vain ehdin lukea vielä nekin. 

Tästä Lauri Huovisen kirjasta oli luontevaa aloittaa, koska Huovinen keskittyy tässä Kristuksen kärsimiseen ja kuolemaan. Teoksen alaotsikkona onkin Kristuksen kärsimisen ja kuoleman historia. Seuraavassa kirjassa, jonka lukemista olen suunnitellut, ollaan sitten varmasti enemmän myös ylösnousemuksessa. Jos tai kun toivottavasti saan sen luettua, koska todella kiinnostava sekin ehdottomasti on. 

Lauri Huovinen käy yksityiskohtaisesti läpi Jeesuksen kärsimystien eri vaiheet, ja kirja on hieno yhdistelmä historiallista tietoa sekä hengellistä sanomaa. Sain tästä todella paljon uutta taustatietoa aiheeseen liittyen ja hengellistä ravintoa. Siis niitä siunattuja lukuhetkiä! 

Kirja esittelee meille Kristuksen kärsimystien tapahtumat ja niihin liittyvät henkilöt sekä paikat. Näistä kaikista avautuu monia uusia näköaloja ja uutta ajateltavaa. 

Huovinen kiinnittää huomiota siihen, että kun evankeliumit kertovat Jeesuksen kärsimyshistoriaa, ne eivät mässäile julmilla ja verisillä yksityiskohdilla. Tarkoituksena ei ollut saada lukijaa järkyttymään niinkään Jeesuksen tuskia kuin omaa syntisyyttään. Niinpä Jeesus itse sanoi häntä itkeneille naisille, ettei näiden pitäisi itkeä häntä, vaan itseään. Huovinen toteaa: 

Tämä on evankeliumien lyhyiden ja yksinkertaisten Kristuksen kärsimyskertomusten oikea vaikutus: ne saavat meitä tutkimaan itseämme, näkemään syntimme ja kauhistumaan niitä. 

Toisaalta Juudaksen ja Pietarin esimerkki opettaa meille, että kun kauhistumme syntejämme, 

meidän tulee mennä synteinemme, ei pois Herran luota, kuten Juudas, vaan Herran tykö, kuten Pietari. Siten löydämme niitä vastaan oikean lääkkeen. 

Ryöväri puolestaan uskoi ensimmäisenä ristiinnaulittuun Jeesukseen - ja sai armon. Hän, kelvoton, kuolemaantuomittu rikollinen, voi olla lohtuna monelle muulle: 

Kaikille niille, jotka eivät ole osanneet eivätkä osaa valmistaa itseään oikealla tavalla lähtemään ajasta iäisyyteen - kaikille kelvottomille ja ihmisten hylkäämille, omasta syystään kärsiville ja kuritetuille - kaikille Jumalan vihaa ja tuomiota pelkääville, kadotetuille rikollisille - kaikille heille ristin ryöväri on sanomattomaksi lohdutukseksi. 

Lauri Huovinen kuvailee tuon ajan ruoskimis- ja ristiinnaulitsemiskäytäntöjä yksityiskohtaisemmin kuin evankeliumit, joten hänen kirjansa äärellä pääsee kyllä kauhistumaan myös Jeesuksen kärsimystä, ei vain omaa syntisyyttään. (Toki ne evankeliumien koruttomat kertomuksetkin esittävät Jeesuksen tuskalliset kokemukset aivan tarpeeksi järkyttävinä.) Ja vaikka vasta Golgatalla Jeesuksen ruumis naulittiin ristille, jo Getsemanessa hänen tahtonsa naulittiin ristille. Hän koki sielussaankin suunnattomat kärsimykset. 

Sanomaton on kuitenkin se lohdutus, minkä me sielullemme Getsemanen tuskaa ajatellessamme saamme. Tästä Kristuksen ahdistuksesta meidän syntiemme tähden lähtee se loputon ja ääretön autuuden virta, joka antaa kristilliselle seurakunnalle sen elämän ja voiman. 

Koen taas kerran, etten osannut sanoa paljoakaan tästä hyvästä kirjasta, mutta itse lukemalla sieltä voi ammentaa paljon hengellisiä rikkauksia. Katso ihmistä on sellainen teos, jonka äärellä hiljaisen viikon sanoma alkaa elää ja puhutella uudella tavalla. 

SLEY 1965 

158 sivua 

Oi rakkain Jeesukseni, 

piinattu, verinen, 

jo särkyy sydämeni, 

kun tuskaas muistelen. 

Sua taivaan kunnialla 

ylhäällä palveltiin, 

nyt orjantappuralla 

pää pyhä kruunattiin. 

VK 63:1