Kirja kertoo käytännössä siitä toisesta jaksosta, jolloin mukana olivat lapsetkin. Keski-Mäenpäät opettivat Mekane Yesus -kirkon seminaarissa musiikkia kirkon tuleville musiikkityöntekijöille. Lisäksi Kati toimi Suomen Lähetysseuran tiedottajana. Hän alkoi myös tehdä väitöskirjaansa liittyvää tutkimusta eräällä kyläkoululla, jossa hän pääsi perehtymään etiopialaisten opettajien työn haasteisiin. Paikalliset opettajat olivat iloisia, kun pääsivät kerrankin puhumaan ongelmistaan jollekin ja saivat myös yhdessä suunnitella toimivampia opetusmenetelmiä pelkän luennoinnin sijaan.
Varsinkin opettajille ja opettajan työstä kiinnostuneille kirja onkin mielenkiintoista luettavaa. Mutta oli se kiinnostavaa tällaisellekin lukijalle, joka ei juuri ole opettanut. Ja kerrotaan kirjassa paljon muutakin. Hyeenat hiippailevat takapihalla, syödään injeraa ja wot-kastikkeita, sairastetaan tavallisempia tauteja ja sitten myös niitä paikallisia (joista amebat olivat tuttuja minullekin...), päästään etiopialaisten häihin ja hautajaisiin.
Kokemuksia on laidasta laitaan. Tiedottajan työnsä puitteissa Kati Keski-Mäenpää vierailee nälänhätäalueella, ja sen saman työn merkeissä hän myös kerran saa Aleksander Stubbilta yllättäen kutsun juhliin Itä-Afrikan hienoimpaan hotelliin, jolloin tulee kiire iltapukuostoksille. Juhlissa hän ihmettelee, miten tällainen soinilainen on päätynyt tänne Afrikan ministerien keskelle! Lähetystyöntekijän elämässä tuntuu siis olevan melkein kaikki mahdollista.
On hauskaakin luettavaa, kuten lasten lumisadeleikki ja eräs hiukan hankalampi hammasharjan ostaminen...
Kirjassa kerrotaan myös Etiopian kuuroista, joiden parissa Suomen Lähetysseura myös tekee työtä. Tästä aiheesta Keski-Mäenpää on kertonutkin aiemmassa kirjassaan Puhuvat kädet - Mirja Himanen ja Mekonnen Mulat kuurojentyössä Etiopiassa (Suomen Lähetysseura 2012). Laitoin tuonne alle tunnisteeksi vammaiset, onhan kuurouskin kuulovamma.
Toinen tärkeä aihe on naisen asema. Monet tytöt joutuvat vieläkin ympärileikatuiksi, mikä aiheuttaa hirveää tuskaa tekohetkellä ja myöhemmin avioliitossa. Tästä Kati Keski-Mäenpään etiopialaisilla ystävilläkin on karmeita kokemuksia, joista kirjassa myös kerrotaan.
Joskus myös nuoria tyttöjä naitetaan huomattavasti vanhemmille miehille. Ja mikä pahinta: jos mies on ihastunut tyttöön, mutta hänellä ei ole varaa järjestää häitä, hän saattaa ryöstää tytön ja raiskata tämän, koska silloin ei tarvitse järjestää häitä, vaan tyttö vain jää asumaan miehen luo. Sellaista tyttöä kun ei kukaan enää halua vaimokseen.
Tässäpä oli varmaankin päällimmäiset, mitä minulle jäi kirjasta mieleen, mutta sisältäähän se vielä monenlaista muutakin. Lähetystyöstä ja Afrikasta kiinnostuneille kiinnostavaa luettavaa!
Itse kerroinkin jo edellisessä Etiopia-postauksessani, että minulla oli kauan sitten etiopialainen ystävä (opiskelukaveri). Siksikin oli ihanaa lukea tätä kirjaa, jossa syötiin minullekin tuttua injeraa (jota ystäväni tarjosi minulle silloin) ja puhuttiin amharan kielestä ym. Oli mielenkiintoista lukea tästä maasta enemmän, koska en kuitenkaan ole varmaan lukenut muita Etiopiaan sijoittuvia kirjoja kuin nämä harvat tästä blogista löytyvät. Olen myös samaa mieltä Kati Keski-Mäenpään kanssa siitä, että etiopialaiset ovat erityisen kauniita siroine piirteineen. Siitä puheen ollen hauska oli myös etiopialainen tarina siitä, miten ihmisten erilaiset ihonvärit ovat syntyneet - ja arvata saattaa, ketkä saivat parhaan värin!
Suomen Lähetysseura 2017, 125 sivua
Graafinen suunnittelu ja taitto Ulriikka Lipasti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti