Carol Luebering: Mikä on kärsimyksen tarkoitus? Jeesus esikuvana ja neuvonantajana tämän päivän ahdistuksissa

Tässä toinen kirja niille, jotka eivät ole joulumielellä. Tämä on samaa sarjaa kuin se kirja, josta eilen kirjoitin (aiheesta stressi). Carol Lueberingin tekstin koin ainakin henkilökohtaisesti paljon rohkaisevampana kuin sen edellisen, jolla olikin eri kirjoittaja. Luebering jakaa tässä kirjassa hyvin hoitavia ja lohdullisia ajatuksia kärsivälle ihmiselle.

Kirjassa kehotetaan muun muassa hyväksymään kaikki erilaiset tunteet, vihasta lähtien, koska tunteet itsessään eivät ole hyviä tai pahoja. Niitä pitää vain osata käsitellä rakentavasti. Itselleen kannattaa antaa myös lupa itkeä silloin kun itkettää. "Kyyneleet ovat selviytymiskeino, luonnon lääke tuskaan. Itkeminen helpottaa tuskaa ja stressiä. Kyynelten vuodattaminen aiheuttaa niin ikään aivoissa eräiden kipua lievittävien kemikaalien erittymistä."

Myös Jumalalle saa näyttää rehellisesti kaikki tunteensa, kuten niin monet Raamatun henkilötkin tekivät. Psalmien sanoin voi rukoilla, kuten Jeesuskin rukoili: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?" Psalmien kirjoittajat näyttävät rukouksissaan koko ihmiselämän tunteiden kirjon eivätkä yritä esittää hurskaampaa ja hengellisempää kuin ovat.

Rukouksesta Luebering kirjoittaa enemmänkin, sekä yhdessä toisten kanssa että yksin rukoilemisesta. Muutenkin hän korostaa ihmissuhteiden hoitamisen merkitystä. Pitää osata pyytää apua toisilta, ja toisaalta on hyvä ajatella myös lähimmäisen kärsimystä, rukoilla toisten puolesta ja auttaa heitä.

Yksi tarkoitus kärsimykselle on kirjan mukaan se, minkä olen itsekin huomannut, että kun meillä menee hyvin, luulemme olevamme vahvoja emmekä ole minkään tarpeessa. Siinä helposti Jumala unohtuu. "Mutta kun kipu saa meidät kynsiinsä, alamme tajuta oman haurautemme. Ymmärrämme, ettemme tulekaan omillamme toimeen, ettei meistä olekaan oman elämämme hallitsijoiksi."

Jaan tässä pari sellaista kohtaa, jotka itselleni olivat tärkeitä.

"Avaudu niille joilla on ymmärtävä sydän... Ellei uskaltaudu avaamaan sisintään edes joillekin luotettavan tuntuisille ihmisille, kuuntelijat jäävät löytymättä. Yhdenkin tällaisen ihmisen löytäminen on niin suuri asia, että riski kannattaa ottaa."

Onhan niitäkin ihmisiä, joille avautuminen ja avun pyytäminen on luontevaa, mutta sitten on myös meitä, jotka esitämme vahvaa ja iloista, vaikka tekisimme kuolemaa, ja kuuntelemme vain muita. Tällaisille ihmisille on kova läksy opetella näyttämään heikkoutensa ja avun tarpeensa. Siksi tuo yllä lainaamani neuvokin on tarpeellinen, vaikka se monen mielestä voi olla itsestäänselvyyksien hokemista.

Tässä vielä toinen ote kirjasta (Otsikkona Suostu avuttomuuteen):

"Sinulle on saattanut kertyä pitkä luettelo asioita, joita et pysty tekemään. Fyysinen tai henkinen kärsimys vie meiltä usein kyvyn toimia entiseen tapaan, ja silloin tunnemme itsemme täysin avuttomiksi. 
  On vaikea kuvitella Jeesusta avuttomana. Evankeliumit ovat täynnä kertomuksia hänen voimastaan parantaa sairaat ja herättää kuolleet, tyynnyttää myrskyävä järvi ja ruokkia kansanjoukot. Ja kuitenkin suurimman parannustekonsa hän teki riippuessaan avuttomana ja tuskissaan Golgatan ristillä."

Ihana, lohdullinen pieni kirja. Jos löydät tämän jostain, niin suosittelen lämpimästi!

SLEY-Kirjat 1999, 87 sivua
Alkuteos What Would Jesus Do to Find Meaning in Suffering?
Suomentanut Pekka Nieminen

Joka aukeaman toisella sivulla on rohkaiseva jae Raamatusta.