tiistai 3. lokakuuta 2017

Raili Alahautala: Kuninkaankartanon poika

Tämä historiallinen romaani vie meidät 1500-luvun Ruotsi-Suomeen, jossa roomalaiskatolinen usko on voimissaan, mutta uskonpuhdistuksen sanomaa kantautuu jo tännekin asti. Kirjan päähenkilö Herra Niilo valmistuu papiksi Uppsalasta ja hänet lähetetään työhön Saloisten seurakuntaan, jossa ei ole hetkeen ollut pappia ollenkaan. Työmaata siis riittää vihkiä vihkimättä jääneitä pareja ja kastaa heidän kastamattomia lapsiaan.

Kauas Ruotsin puolelle jää Niilon suuri rakkaus Annie, jota hänen isänsä ei ole suostunut antamaan hänen vaimokseen. Onhan Niilo pappina sitoutunut selibaattiin, mutta herra Dilherrnillä on muitakin syitä olla antamatta Annieta Niilolle. Niilo ja Annie kaipaavat toisiaan, ja Niilo jatkaa kosiokirjeitten lähettämistä Annien isälle. Mutta kuinka käy nuoren rakkauden?

Jo Ruotsin puolella Niilo on kuullut Lutherin opetuksista ja oppinut luottamaan syntien anteeksiantamukseen Jeesuksen veren kautta, ilman pyhimyksiä ja aneita. Hän tahtoo myös saarnata kansalle sen omalla kielellä, vaikka kirkko määrää saarnaamaan vain latinaksi. Toisaalta hänessä on kuitenkin luonnollisesti vielä aimo annos katolisuutta tässä vaiheessa.

Vasta kirjaa lukiessani tuli mieleeni, etten ole koskaan tullut ajatelleeksi, millaista Suomessa on ollut katolisena aikana, entä miten uskonpuhdistus ja luterilaisuus tuli Suomeen. Olisi kiinnostavaa lukea siitä aiheesta ihan faktakirjallisuuttakin. Miten kaikki todella tapahtui täällä Suomessa?

Lukiessani mietin, lieneekö kirjoittaja historian opettaja tai vastaava, kun osasi niin hyvin ja yksityiskohtaisesti kuvata tuon ajan elämää. Mutta yllätyksekseni hän onkin netistä löytämieni tietojen mukaan toiminut maatilan emäntänä. Hänen on täytynyt tehdä paljon taustatutkimusta voidakseen kirjoittaa tällaisen kirjan! Toki sitä en voi tietää, mikä kaikki kirjassa on historiallista faktaa ja mikä kirjoittajan mielikuvitusta; onhan kysymyksessä romaani. Lisäksi kun itse en ole historian tuntija, en pysty arvioimaan ajankuvan paikkansapitävyyttä, mutta ainakin tällaiseen tietämättömään lukijaan kaikki meni täydestä.

Kirjassa jotkut asiat jäävät tavallaan kesken, mutta netistä huomasin senkin, että Alahautala on kirjoittanut myöhemmin Herra Niilosta vielä kaksi romaania: Herra Niilo (2002) ja Saloisten pappi (2015). Ne on kustantanut Päivä Oy. Kirjojen ilmestymisen välillä on ollut monta vuotta aikaa; varmasti tällaisia romaaneja ei voikaan kirjoittaa nopeasti, koska tarvitaan taustatietoakin eikä vain mielikuvitusta.

Värikästä elämää kirjassa on: siellä seikkailee muiden muassa kerjäläisiä, merirosvoja ja eräs noita. Kansa puolestaan palvoo vielä omia vanhojakin jumaliaan. Toisaalta pappia pidetään melkein "Jumalasta seuraavana". On meluisia krouveja ja satamia, juodaan olutta ja simaa. Niilon veli Olavi puolestaan on paennut maailmaa turkulaiseen luostariin. Nämä kaikki ja paljon muuta tarjoavat nautinnollisen lukuelämyksen historiallisen romaanin ystäville.

Loppuun ote kirjasta:

"Kirkkovuoden suurimpaan juhlaan Pyhän pääsiäisen messuun valmistauduttiin huolella. Silloin papit kantoivat Pyhän Raamatun juhlakulkueessa Upsalan tuomiokirkkoon Kristuksen pyhän ruumiin alttarille ja he nuoret oppilaat saivat jokainen vuorollaan lukea siitä kappaleen pääsiäisen tapahtumista. Se oli suuri juhlahetki, sillä sellaista tapahtui vain kerran vuodessa, Niilo muisteli.
  Vaikka Niilo oli pappi, hän ei koskaan ollut aukaissut Raamattua - ei kääntänyt sen lehteä, ansioitunut pyhä pappi oli sen tehnyt hänen puolestaan. Sellainen pappi, joka oli paljon rukoillut sielujen autuudeksi, paastonnut ja tehnyt määrättömästi varastoon hyviä töitä kadotettujen sielujen puolesta. Sellainen pappi oli kelvollinen aukaisemaan Pyhän Kirjan.
  Uutuuttaan hohtava painava kirja kädessään Niilo vapisi. Hopeasoljet hämärtyivät hänen silmissään. Hänen kädessään oli kuninkaankartanon arvoinen aarre - kirja, jonka lehteäkään hän ei ollut arvollinen liikauttamaan. Jumalani! Onko Pyhä Sana nyt laskettu kansan käsiin - minun käteeni?"

SLEY-Kirjat 1992, 353 sivua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti