Markus Kirla: Kristillinen kaste

Vielä vähän aikaa sitten en ollut kuullutkaan, että kukaan vapaitten suuntien edustaja olisi kirjoittanut opillisesti hyvin luterilaishenkistä kastekirjaa. Mutta sekin on näköjään mahdollista. Tämän kirjan kirjoittaja on nimittäin työskennellyt baptistipastorina, mutta tietääkseni ei enää voi sitä työtä jatkaa, kun meni tällaisen kirjan kirjoittamaan.

Markus Kirla nimittäin joutui kastekriisiin, jota hän pitkän ajan kuluessa kävi läpi ja luki sekä Raamattua että eri suuntien kastekirjoja selvittääkseen itselleen, miten asiat todella ovat.

Juuri se onkin tämän kirjan vahvuus - vapaista suunnista tulevan henkilön kamppailu kasteasiaan liittyen. Hän on joutunut käymään kaiken todella perusteellisesti läpi päästäkseen selville vesille asiassa. Se todella näkyy tässä kirjassa. Hänellä on myös tuoreita näkökulmia, sellaisia, joita en muissa lukemissani kastekirjoissa ole nähnyt. Jokaisellahan on tietenkin aina jotain uutta annettavaa keskusteluun, niin myös kasteasiassa.

Yksi virkistävä näkökulma oli lähteä kirjan alussa liikkeelle Vanhan testamentin esikuvista. Sieltä löytyikin paljon uutta ajateltavaa. Esimerkiksi Aabrahamin saadessa ympärileikkauksen uskonvanhurskauden merkiksi ei lakia ollut vielä annettukaan - eli alunperin ympärileikkaus ei liittynyt lakiuskoon. Lisäksi Aabraham kyllä sai ympärileikkauksen aikuisena, mutta hänen poikansa lapsena, samoin tulevat sukupolvet saivat sen jo lapsena. Ja jos jo vanhassa liitossa lapsetkin otettiin armoliittoon mukaan, miksi uusi liitto olisi tässä lasten kannalta huonompi.

Kirjassa on vaikka mitä upeita ahaa-elämyksiä, joita voisi tässä jakaa. Itsekin välillä vapaissa suunnissa olleena pidän Pietarin kirjeen jakeesta, joka oli yksi niistä Raamatun kohdista, jotka pysäyttivät Kirlan ihmettelemään, miten Raamatussa puhutaan aivan muuta kuin vapaissa suunnissa opetetaan. Pietarihan sanoo, että tämän vertauskuvan - Nooan arkin - mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena. Vapaissa suunnissa kun opetetaan, ettei kaste pelasta ja että kastamatonkin voi olla kristitty. Kuten Kirla, myös itse olen jälkeenpäin ihmetellyt, miten en nähnyt, että Raamatun mukaan kasteessa on kaikki. Vasta kasteessa puemme Kristuksen yllemme, tulemme osallisiksi hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan ja niin edelleen. Eli joka ei ole kastettu, ei ole pukenut Kristusta ylleen eikä ole osallinen hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. Sehän on niin selvää nyt, kun sen tajuaa.

Kirla myös osoittaa, miten lapsikin on syntinen ja toisaalta lapsikin voi uskoa. Ja ennen kaikkea lapsi voi uskoa. Lapsen uskohan asetettiin esikuvaksi meille aikuisille eikä toisinpäin. Lapsiin liittyen kirjassa onkin paljon mielenkiintoisia näkökulmia. Esimerkiksi Matteuksen evankeliumin 18. luku on tässä suhteessa antoisa. Joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun... sanoi Jeesus. Eli pienet voivat uskoa. Ja teidän taivaallisen Isänne tahto ei ole, että yksikään näistä pienistä joutuisi kadotukseen - eli lapsetkaan eivät pelastu automaattisesti, vain koska ovat lapsia.

Kirjassa käydään paljon läpi Raamattua, löydetään sieltä monia aarteita ja tutustutaan myös ensimmäisten vuosisatojen kirkkoisien todistukseen, kuinka lapsikaste oli silloin jo käytössä. Ensimmäisen kerran joku kyseenalaisti lapsena kastamista 300-luvulla, ja hänkin oli silti uskovien vanhempien lasten kastamisen kannalla. Hänelläkin taustalla oli vain senaikainen luulo, ettei kasteen jälkeen tehtyjä syntejä voisi saada anteeksi, ja siksi kastetta silloin lykättiin jopa kuolinvuoteelle asti. Eli ei mikään raamatullinen näkemys.

Ainoa kirjoittajan baptistitaustasta muistuttava asia kirjassa on se, että Kirla näkee upotuskasteen kuvaavan parhaiten Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa mainittua kasteen hautaa. Ei hän kuitenkaan tee upotuskasteesta mitään pakkoa kenellekään, vaan esittää sen omana näkemyksenään.

Kasteasiasta kiinnostuneelle tämä kirja on ehdoton valinta. Jopa teologian tohtori, Helsingin yliopiston dogmatiikan dosentti Juha Ahvio suosittelee kirjaa lämpimästi takakannessa. Kirjan lopussa on myös pitkä kirjallisuusluettelo asiasta kiinnostuneille.

Perea Kristilliset Kirjat 2016, 201 sivua.