"Mitä innokkaammin puhun rakkaudesta, sitä vähemmän tahdon Johanneksen kirjeen loppuvan. Mikään muu kirja ei niin palavasti puhu rakkaudesta. Eikä mistään muusta voi saarnata niin ihanasti ja juottaa niin terveellistä juomaa kuin rakkaudesta."
Sekä Johanneksen kirjeen että näiden Augustinuksen saarnojen keskeinen, kantava ajatus on siis rakkaus, sekä Jumalaa että lähimmäistä kohtaan. Siksi saamme tässä kirjassa lukea paljon viisaita ajatuksia juuri rakkaudesta, mutta myös esimerkiksi varoituksia harhaopeista ja muuta opetusta.
Augustinuksen innostus näkyy näissä saarnoissa selvästi, niin sydämestään hän tuntuu puhuvan. Kuuluuhan hän muutenkin olevan tunnettu puhetaidostaan. Hänen saarnansa ovat eläviä, värikkäitä ja täynnä osuvia vertauksia. Puheet ovat hyvin kansantajuisia, mutta kansallehan hän tietysti on saarnannutkin. Ei siis tarvitse pelätä, ettei tähän kirjaan uskaltaisi tarttua.
Annan Augustinuksen itsensä puhua puolestaan. Tässä muutamia otteita hänen saarnoistaan:
Pidä sinä huolta siitä, että et tee syntiä. Jos kuitenkin elämäsi heikkouden takia synti lipsahtaa esiin, ole jatkuvasti tarkkana, ole jatkuvasti tyytymätön, tuomitse se jatkuvasti. Kun olet sen tuominnut, tule turvassa tuomarin eteen. Siellä on asianajajasi: älä pelkää, että häviäisit juttusi tunnustuksesi perusteella. Tässä elämässä joutuu joskus turvautumaan jonkun sanavalmiin juristin palveluihin. Luuletko sinä häviäväsi, jos panet turvasi itse Sanan varaan? Huuda vain: minulla on Isän luona asianajaja!
Veljet, mitä jos sulhanen tekisi morsiamelleen sormuksen ja tyttö ottaisi sen vastaan ja rakastaisi sitten sormusta enemmän kuin sulhastaan, sormuksen tekijää? Eikö tytön sielu olisikin uskoton juuri sulhasen lahjan takia, vaikka hän kuinka rakastaisi sitä, minkä sulhanen on hänelle antanut? Epäilemättä tyttö rakastaa sitä, mitä on saanut sulhaseltaan. Mutta jos hän sanoisi: "Minulle riittää tämä sormus, en enää tahdo nähdä hänen kasvojaan", mitä silloin ajattelisitte tytöstä? Kukapa ei halveksisi moista typeryyttä? Kukapa ei pitäisi hänen sieluaan uskottomana? Rakastat miehesi sijaan kultaa ja hopean sijaan sormusta.
Anna rakkauden astua sisään ja parantaa pelon tekemät haavat. Jumalan pelko haavoittaa samalla tavalla kuin lääkärin skalpelli. Se valuttaa mädän pois ja silloin voi näyttää siltä kuin haava vain pahenisi. Katsopas, kun mätä vielä on ruumiissa, haava on pienempi, mutta vaarallisempi. Sitten tulee lääkärin veitsi. Haavaan ei äsken sattunut niin paljon kuin nyt, kun lääkäri sitä leikkaa. Kun sitä parannetaan, siihen sattuu enemmän kuin silloin kun siihen ei koskettu. Mutta juuri sen tähden haavaan sattuu enemmän sitä hoidettaessa, että sen parannuttua siihen ei sattuisi enää koskaan. Anna siis pelon vallata sydämesi, jotta sen mukana tulisi rakkaus sisään. Lääkärin veistä seuraa arpi. Meidän lääkärimme on sellainen, ettei häneltä jää edes arpia. Jätät vain itsesi hänen oikean kätensä haltuun.
En malttanut olla laittamatta noin monta esimerkkiä. Niistä näkee niin hyvin, miten käytännönläheisesti Augustinus puhuu. Kirjassa oli niin paljon hyviä kohtia, että taittelin paljon sivujen reunoja merkiksi palatakseni niihin myöhemminkin. Tämän jälkeen kiinnostaa tutustua Augustinukseen enemmänkin.
Kirjapaja 2016, 224 sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti