Martti Arkkila on ollut ensimmäisen kerran Afrikassa jo lähetyslapsena. Nyt hän on itse siellä lähetystyössä ja kertoo tässä kirjassaan välähdyksiä työstä ja elämästä Afrikan eri maissa. Sambiasta ja Keniasta enemmän, mutta myös vierailuista Kongossa, Namibiassa, Sudanissa ja Ugandassa.
Elämä Afrikassa on niin värikästä kuin kuvitella saattaa, ja lisäksi tässä kirjassa kerrontaa värittävät myös hienot valokuvat. Ensimmäisinä tulijoita vastassa Sambiassa olivat lämpöaalto, jakarandat ja tuoksuvat appelsiinipuun kukat. Lusakan katujen varsia koristivat roskavuoret ja siellä leijaili voimakas pakokaasun haju. Vaikka oltiin kaupungissa, illan pimetessä alkoi kuulua sirkkojen siritys ja aamuvarhaisella kukkojen kilpalaulanta.
Niin Sambiassa kuin Keniassa ihmisten elämä on rahan perässä juoksemista, eikä vain rahan, vaan sen, mitä rahalla saa. Arkkila kertoo Kenian muuttuneen tässä asiassa hänen lapsuutensa jälkeen erilaiseksi. Onko tämä uusi elämäntapa valkoisten tuoma vai ovatko sen juuret syvemmällä ihmisen syntisessä luonnossa, kirjassa pohditaan.
Afrikasta löytyy myös kirkkokuntia ja seurakuntia joka lähtöön. Menestysteologia on vallannut alaa. Lisäksi esimerkiksi eräs Sambian luterilaisen kirkon seurakunta sijaitsi yhteisössä, jossa useimmat kuuluivat kansalliseen kirkkoon, jossa noituus ja kristinusko sekoittuivat. Toisaalla taas oli lasten perustama seurakunta, kun lapset olivat kyllästyneet aikuisten jumalattomuuteen ja halunneet perustaa raamatullisen seurakunnan.
Kristinusko näkyy Afrikassa eri tavalla kuin täällä meillä. Keniassa bussin kyljessäkin voi lukea suurilla kirjaimilla Jeesus Kristus on Herra. Ja kun Sambiaan valittiin uusi presidentti, Sambian kirkkojen järjestämässä kiitosjuhlassa hän puhui rohkeasti kristillisestä uskostaan ja sanoi, että kun Sambian kansa kehui olevansa kristitty kansa, sen oli myös elettävä Jeesuksen ohjeiden mukaan.
Kirjassa kerrotaan työn arjesta ja siitä, miten Jumala sen arjen keskellä toimii Afrikassa. Välillä on myös mietiskelyä Raamatun totuuksista, esimerkiksi kasteesta Arkkila kirjoittaa hienosti luvussa Veden lahja, oltuaan vierailulla Victorian putousten veden pauhussa. Evankelinen kun olen itsekin, en malta olla lainaamatta näitä kasteajatuksia.
... Israelin kansa puolestaan sai kasteen Mooseksen pilvessä kristillisen kasteen esikuvana. Vesi sekä hukutti että toi elämän. Nooan perhe pelastui arkissa veden kantamana. Sama vesi kuitenkin tuhosi jumalattomat. Vesi onkin yksi Raamatun puhuttelevimmista vertauskuvista.
Pyhä kasteen vesi tuo Jumalan armon käsinkosketeltavan lähelle. Synti hukutetaan, mutta syntinen pelastetaan. Veden voimaa ei voi kuin ihmetellä. Victorian putouksilla sen voima oli suunnaton. Jyrkännettä alas pudotessaan veden pauhu täytti silmät ja korvat. Kaikki muu unohtui. Pyhän kasteen voima on Kristuksen sovintoveressä. Tämä veri tuo pelastuksen. Pyhä Henki lahjoittaa tämän veren kautta syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän. Pyhän kasteen vesi näyttääkin näin uskon silmin katseltuna veren punaiselta, uskon korvilla puolestaan kuullaan tämän veden loiskeessa ilosanoma - Synnit poissa, autuutta oi, synnin maassa ken käsittää sen voi... Siionin Kannel 480
Tämä kirja on virkistävä tuulahdus Afrikan auringon alta ja kuvaus siitä, miten Jumala sielläkin toimii ja sanomaa pelastuksesta Jeesuksen veressä viedään eteenpäin. Kirja on myös ohut, joten se on helppo ja nopea lukaista.
Joitain kysymys- ja huutomerkkejä ynnä muita jäi minulla lainauksesta pois, kun edelleen kirjoitan vähän risaisella läppärillä. Korjailen niitä ehkä joskus...
Sley-Media Oy 2014, 94 sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti