Steve Chalke & Cherie Blair: SEIS! Pysäytä ihmiskauppa

Tämä kirja herätti mielenkiintoni nimellään, josta tuli kuva, että tavallinenkin ihminen voisi tehdä jotain ihmiskaupan pysäyttämiseksi. Olisi kurjaa lukea kirja näin synkästä aiheesta, jos ei asialle olisi mahdollista tehdä mitään.

Kirjassa on paljon hyvin asiapitoista tekstiä, ja aihekin on sellainen, ettei se ole kevyttä luettavaa. Asiatekstin kuitenkin keskeyttävät monesti kertomukset ihmiskaupan uhrien kokemuksista. Näin ihmiskauppa saa kasvot ja alkaa tuntua todellisemmalta - tällaista tosiaan tapahtuu monille ihmisille... Välillä kyllä kerrotaan niinkin raakoja ja julmia yksityiskohtia, että herkempi lukija voi ahdistua. Kuten viimeksi jouduin sanomaan katulapsista kertoneen kirjan kohdalla... Mutta raakaa ja julmaahan ihmiskauppakin on, ja monet joutuvat elämään vuosikausia sen uhreina.

Kirjassa kerrotaan siitä, miten orjuus kiellettiin maailmassa jo 200 vuotta sitten, mutta kuitenkin tänä päivänä sitä on paljon enemmän kuin koskaan ennen. Siksi on todella syytä tehdä asialle jotain. Yksityisen ihmisen helpoin vaikutuskeino arjessa on miettiä, millaisia tuotteita ostaa. Halvat tuotteet on voitu tehdä orjatyövoimalla epäinhimillisissä oloissa. Esimerkiksi kaakaoviljelmillä työskentelevät lapset kärsivät niin paljon, että aloin tuntea syyllisyyttä syömästäni suklaasta... vaikkakin edes osittain yritän syödä reilun kaupan suklaata... mutta lempisuklaani eivät ole tainneet reilusta kuullakaan...

On muitakin vaikutuskeinoja kuin ostaminen. Niistä kirjassa kerrotaan, ja sieltä löytyy myös linkkejä, joista löytyy lisätietoa asioista. Yksi tärkeimmistä asioista olisi tukea lasten ja naisten koulutusta, että he saisivat mahdollisuuden työllistyä kotiseudullaan eikä heidän tarvitsisi luottaa huijarien lupauksiin muka paremmasta elämästä jossain kaukana, josa he lopulta huomaavatkin olevansa milloin missäkin pakkotyössä ja vankeudessa.

Kirja sopii jokaiselle, joka haluaa saada tietoa ihmiskaupasta ja oikeudenmukaisemmasta elämäntavasta. Se on Suomen Lähetysseuran kustantama, joten lopussa kerrotaan myös heidän ihmiskaupan vastaisesta työstään eri maissa.

Joku on jo voinut lukeakin tämän postaukseni viime syksynä vanhasta blogistani, joka on nyt suljettu. Tässä se nyt vielä kerran. Nyt olen yrittänyt lukea toista vastaavaa kirjaa, Pia Rendicin Ihmiskaupan kasvot, mutta tällä hetkellä pidän taukoa, koska se kirja on varmaankin vielä raskaampaa luettavaa kuin tämä, josta nyt kerroin. Se kun kertoo nimenomaan seksiperäisestä ihmiskaupasta, joka on pahinta mitä näin naisena voi kuvitella... Mutta jos saan jossain vaiheessa sen luettua loppuun asti, kirjoitan sitten siitäkin tänne.

Suomen Lähetysseura 2011, 204 sivua.