Joka tapauksessa tässä ensimmäinen uusinta - kirja, joka itselleni oli hyvinkin merkittävä. Se on jokaiselle kristitylle - ja varsinkin taiteelliselle tai taiteesta kiinnostuneelle - tarpeellista luettavaa. Kristillisissä piireissä nimittäin on taiteesta monenkirjavia käsityksiä. Francis Schaeffer pureutuu kirjassaan näihin käsityksiin ja Raamatun näkemyksiin todella perusteellisesti, vaikka kirja onkin hyvin ohut. Hänellä kun näkyy olevan taito sanoa lyhyesti paljon.
Omalla kohdallani voin vain harmitella, että Schaeffer on kirjoittanut alkuteoksensa Art and the Bible jo vuonna 1973, ja nyt vasta olen itse saanut sen käsiini. Kyllä olisin tarvinnut tätä kirjaa jo kauan sitten kaikenlaisten käsitysten viidakossa itsekin seikkaillessani.
Takakannessa kirjan sisältöä valottavat osuvat kysymykset. Mikä on taiteen sija kristityn elämässä. Onko taide vain takaovi, jonka kautta maailmallisuus hiipii sisään. Pitäisikö kristityn kiinnittää huomionsa yksinomaan ns. uskonnollisiin asioihin. Juuri tällaisten kysymysten kanssa moni on voinut joutua painiskelemaan, varsinkin jos on liikkunut herätyskristillisissä piireissä, joissa Schaefferinkin mukaan monesti pelastusta pidetään ainoana tärkeänä asiana.
Jo kirjan alkulehdellä on houkutteleva lainaus Schaefferin sanoista. Juuri kristitty on ihminen, jonka mielikuvituksen pitäisi lentää tähtien tuolle puolen.
Suomennetun kirjan alkusanat on kirjoittanut kristitty muusikko Pekka Simojoki, joka itsekin taiteilijana on oikea henkilö tätä kirjaa arvioimaan. Alkusanojen jälkeen kirja koostuu kahdesta esseestä, joiden otsikot ovat Taide Raamatussa ja Näkökulmia taiteeseen.
Jo Raamatusta Schaeffer tekee yllättäviäkin löytöjä taiteesta - edes Raamatussa kaikki taide ei ollut uskonnollista. Hän myös muistuttaa, että Jumala on Luoja ja meidät on luotu Jumalan kuviksi, siis myös luoviksi. Ja ihminen on kokonaisuus, ei vain hengellinen olento, vaan myös sielu ja ruumis, ja osa kokonaista ihmisyyttä on myös luovuus.
Joissain Schaefferin kirjoituksissa olin huomaavinani pientä ristiriitaisuutta. Esimerkiksi toisaalta hän sanoo, ettei kristittyjen tekemän taiteen tarvitse olla pelkkä uskonnollinen traktaatti, ja vähän ajan päästä hän jo jatkaa, että kristityn tekemän taiteen pitäisi julistaa.
Hän myös toisaalta myöntää, että nykymaailmassa taidetta kuuluu tehdä nykykielellä ja nykyihmiselle ymmärrettävästi, ja toisaalla hän ei kuitenkaan vaikuta hyväksyvän abstraktia taidetta tai hänen sanojensa mukaan pirstaleista, särkynyttä ja rikkonaista runokieltä.
Joka tapauksessa kirja oli kokonaisuutena ainakin itselleni myönteinen, vapauttava ja avartava lukuelämys, joka antoi paljon ajattelemisen aihetta.
Perussanoma Oy 2013, 99 sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti