Fredrik Gabriel Hedberg: Pyhän kasteen puolustus

Luen kyllä monenlaista, mutta tähän alkuun sattui nyt oikein järeän opillinen luterilainen kirja kasteesta. Evankelisen liikkeen isä Fredrik Gabriel Hedberg kirjoitti tämän kirjan 1800-luvun puolivälissä vastineeksi baptistiksi kääntyneen kirkkoherra Wibergin kirjoittamalle kastekirjalle.

Koska kirja on vastaus Wibergin kirjoitukseen, siinä käydään luonnollisesti läpi paljon tämän väitteitä ja kumotaan niitä. Osaa väitteistä en tunnista nykyisten vapaitten suuntien väitteiksi, itsekin kun olen siellä ollut. Menipä Wiberg jopa ihannoimaan joitain menneitten aikojen lahkoja, joista Hedberg tiesi, etteivät ne uskoneet Jeesuksen syntyneen ihmiseksi tai kuolleen ristillä ja monta muuta harhaoppia. Mutta en sentään luule baptistien missään vaiheessa niin opettaneen. Wiberg varmaankin ihannoi vain näiden ryhmien kasteoppia. Hedberg joka tapauksessa tulee omien päättelyjensä johdosta siihen lopputulokseen, että baptistit eivät usko Jeesuksen syntyneen ihmiseksi.

Hedberg käy hyvin perusteellisesti käsiksi aiheeseensa ja opettaa tarkkaan kasteeseen liittyvistä Raamatun kohdista, kuten Galatalaiskirjeen jakeesta, jonka mukaan kastetut ovat Kristukseen pukeutuneet, ja Roomalaiskirjeen mainitsemasta Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen hautaamisesta. Raamatunopetus on hänellä hyvää ja antoisaa. Hedbergille on tosin ominaista toisto, joka välillä väsyttää, kun sama asia on sanottu vähän eri sanoin jo monta kertaa. Mutta ainakin asia käy väkisinkin selväksi.

Kirjassa opetetaan myös ehtoollisesta, muutamassa luvussa jopa enemmän kuin kasteesta. Ovathan nämä sakramentit sidoksissa toisiinsa. Niissä Jumalan armo tarjotaan aivan ruumiillisesti meille. Tuosta ruumiillisuudesta Hedberg myös kirjoittaa pitkästi, samoin kirjassa on Kristuksen ja seurakunnan välistä morsiusmystiikkaa.

Jotkut luvut olivat teoreettisempia kuin toiset, varsinkin ne ruumiillisuudesta puhuvat. Itse pidin enemmän niistä käytännönläheisemmistä ja konkreettisemmista, joissa puhuttiin kasteen merkityksestä meille. Wibergin outojenkin väitteiden kumoaminen taas oli puuduttavampaa.

Viimeiseen, mutta kaikkein pisimpään lukuun Hedberg on säästänyt aiheen lapsikaste, josta hänellä on monta hyvää näkökulmaa. Hän osoittaa monessa kohdassa Wibergin selittelyt ontuviksi ja omaan nilkkaan osuviksi. Esimerkiksi kun Wiberg yrittää selittää kreikan kielioppia joidenkin jakeiden kohdalla, hän tekee sen niin monimutkaisesti, että lopulta selitykset kääntyvät hänen omia teorioitaan vastaan ja tukevat sittenkin lapsikastetta.

Aivan kirjan lopussa on joitain helmiä, kuten esimerkiksi seuraava kappale.

Samoin on uskolla nimenomaan lapsikasteessa Kristuksen suoranaisena armotekona luja tuki kaikissa kiusauksissa ja kaikessa hädässä. Kiusaukset pyrkivät kaatamaan meidät myrskyn tavoin tai tulen lailla sulattamaan ja hävittämään kaiken sen, minkä varaan ihminen pyrkii pelastuksensa rakentamaan. Niinpä tässä hädässä voi kestää vain se, mikä ei ole meistä, vaan joka on Kristuksen työtä, sellaista hänen toimintaansa meidän hyväksemme ja meissä, jota ei tarvitse epäillä. Juuri siunatussa lapsikasteessahan Herra on voinut toimia hyväksemme kaikkein häiriytymättömimmin ja varmimmin. Siinä me emme vaikuttaneet yhtään mitään mutta hän teki kaiken. Tiedämme autuaallisen varmasti, että meidätkin on sanan täydessä merkityksessä nostettu Jeesuksen syliin, siis hänen armoa täynnä olevaan yhteyteensä. Siinä hän on siunannut meidät taivasten valtakunnan kaikilla aarteilla. Kun usko on ahdistusten, hädän ja kuoleman piirittämänä, sen on hyvä panna tukensa ja turvansa tähän Kristuksen esteettömän vapaaseen, varmaan armotekoon.

Tämä kirja on sen verran raskasta sarjaa, että suosittelen sitä vain todella motivoituneille ja opillisesti suuntautuneille lukijoille. Se oli antoisa kirja, mutta itse luin sitä puolitoista kuukautta, koska se ei ole mitään kevyttä luettavaa. Kasteesta on olemassa helppolukuisempiakin kirjoja. Mutta hyvä kirja joka tapauksessa.

SLEY-Kirjat 1989, 270 sivua.