Maailma on jo täynnä kirjoja. Miksi uskon, että tämäkin tarina on kirjan arvoinen? Rashidin elämänvaiheet ovat jännittäviä, mutta se ei ole riittävä syy niiden kertomiseen.
Rashid on rehellisyydellään houkutellut monia ihmisiä hyväksymään omaa murtuneisuuttaan ja elämänsä surullisia vaiheita. Hän on auttanut kuulijoitaan luottamaan siihen, että Jumala on ollut heidän kanssaan silloinkin kun he ovat kokeneet olevansa aivan yksin.
Näin kirjoittaa Danielle Miettinen tämän kirjan esipuheessa. Tämä sai minut kiinnostumaan kirjasta, vaikka toki muutenkin nämä muslimien uskoontulokertomukset kiinnostavat.
Rashid syntyi Afganistanin pääkaupungissa Kabulissa vuonna 1964. Hänen lapsuudessaan maassa oli vielä rauha, mutta jo pienenä poika joutui kokemaan kovia omassa henkilökohtaisessa elämässään. Välissä oli onnellisempi aika, kun perhe asui joitakin vuosia Pakistanissa. Rashid opiskeli kristillisessä koulussa ja siellä hän ensimmäisen kerran tuli uteliaaksi tietämään kristinuskosta enemmän, vaikka häntä ei kristittyjen uskontotunneille päästettykään.
Lopullisesti kaikki muuttui, kun perhe asui taas Afganistanissa ja maa ajautui sotaan. Rashid lähti mukaan vastarintaliikkeeseen ja erilaisten vaiheiden jälkeen hän joutui pakenemaan kotimaastaan. Hän päätyi pakolaisena Hollantiin, jossa asuu ilmeisesti edelleen. Hollannissa hänellä oli vihdoin tilaisuus tutustua kristinuskoon lähemmin, ja se muutti hänen elämänsä. Mutta vasta monien vaiheiden kautta.
Rashid todella kertoo rehellisesti vaiheistaan ja kivuistaan tässä kirjassa. Jeesuksen löytäminenkin toi hänen elämäänsä uusia vaikeuksia. Mutta silti hän tahtoo pitää uskostaan kiinni.
Tämä kirja on kooltaan pieni, mutta siihen mahtuu todella monenlaisia käänteitä. Ne vain on kerrottu hyvin tiiviissä muodossa. Luvut ovat lyhyitä ja helppolukuisia. Lyhyytensä ansiosta tämä kirja sopii sellaisenkin henkilön luettavaksi, joka ei muuten jaksa paljon lukea. Tai sellaisen, joka lukee paljon, mutta ei juuri nyt jaksa lukea mitään pitkää tekstiä.
Puhutteleva kirja.
Kustannus Oy Uusi Tie 2011, 79 sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti