Osa kirjan kuvaamista pettymyksistä liittyy karismaattisuuteen, siihen, että karismaattisissa piireissä ihmisille profetoidaan valtavat määrät onnea, menestystä ja merkittäviä tehtäviä julistustyössä, noin muun muassa (kuten itsellenikin on aikoinaan profetoitu). Kerran vuosia sitten ihmettelinkin erään helluntailaisen ystäväni kanssa, että miksi aivan järjestään jokaiselle tunnutaan profetoivan "suurta tehtävää" ja "ovien avautumista"...
Osa profetioista ja muista Jumalan puheeksi koetuista asioista voikin olla väärinkäsityksiä, harhaluuloja ja toiveajattelua. Näistä on tässä kirjassakin kerrottu paljon esimerkkejä. Kun ihmiset sitten huomaavat toivoneensa aivan turhaan jotain asiaa, he saattavat pettyä niin pahasti, että koko usko ja jumalasuhde menee kriisiin.
Toinen suuri pettymysten aiheuttaja koskee sitten muitakin kuin karismaatikkoja, nimittäin rukousvastaukset. Eli kun Jumala ei tunnu vastaavan rukouksiin tai kun hän vastaakin aivan eri tavalla kuin olimme toivoneet.
Kirjassa kerrotaan siis paljon esimerkkejä elävästä elämästä. Eräs esimerkki on kirjoittajan omasta elämästä, kun hän rukoili syöpää sairastavan isänsä puolesta ja uskoi tämän paranevan. Tuollaisessa tilanteessa karismaatikoilla on kiusaus profetoida kaikenlaista "rohkaisevaa", ja niin tietenkin sitten tuli myös profetioita ja sanomia, että Cleland Thomin isä paranisi. Mutta hän kuoli.
Kirjoittaja kertoo:
"Minä olin toivonut väärin perustein paranemista, jota Jumala ei ollut luvannut, enkä sitten pystynytkään ottamaan vastaan katkeria seurauksia. Loppujen lopuksi uskoni oli lähes kokonaan mennyttä. Se oli hirvittävää, epätoivon täyttämää aikaa. Unelmien murskaantuminen tulvi ylitseni niin, ettei minulle jäänyt enää mitään motivaatiota, ei unelmia, ei toiveita eikä rukouksiakaan jäljelle."
Mutta hän jatkaa:
"Kuitenkin noiden tuskan täyttämien vuosien aikana Jumalan hellä, vetten pauhinaa muistuttava ääni alkoi kysellä minulta: 'Rakastatko minua sittenkin, vaikka sydämesi on särkynyt ja uskosi on haavoittunut ja vaikka minä en ole tehnyt sitä, mitä odotit minun tekevän?"
Cleland Thom toteaa myös:
"Minua häiritsee tämän 'uskossa omistamisen' mekaanisuus. Siitä jää henkilökohtainen uskonsuhde Jumalaan kokonaan ulkopuolelle ja se vetää hänet tänne alas karkkiautomaatin tasolle: sopiva lantti vain sisään ja saat juuri sen namupalan, minkä halusitkin."
Hän kirjoittaa, että Jumala näkee aina suuremmat kokonaisuudet kuin me ja tahtoo meidän parastamme. Siksi hän ei aina anna sitä mitä haluamme eikä toimi juuri silloin tai sillä tavalla kuin haluamme.
Jumala kuitenkin myös parantaa meidän haavojamme ja pettymyksiämme ja antaa uutta toivoa elämään. Kirjassa mainitaan monta kertaa kaksi Emmauksen tietä kulkenutta miestä, jotka olivat pettyneet, kun Jeesus ei ollutkaan se suuri maanpäällinen kuningas ja hallitsija, jota he olivat odottaneet ja toivoneet - ja jonka he olivat luulleet hänen olevan. Kuitenkin juuri Jeesus itse ylösnousseena liittyi sitten heidän seuraansa ja avasi heidän silmänsä näkemään Jumalan todellisen suunnitelman Raamatusta.
Eikä toki kaikkia meidän unelmiamme murskata ja kyllä rukouksiin joskus vastataan juuri niinkin kuin me toivomme! Mutta tämä kirja kertoo niistä pettymyksistä, joita meille voi tulla väärien odotustemme takia, ja siitä totuudesta, joka tekee vapaaksi. Täällä maan päällä meille ei ole luvattu helppoa tietä vaan ristin kantamista, ja siksi varsinkin menestysteologia ja muut pelkän myötämäen odotukset ajavat uskovia helposti rajuihin pettymyksiin. Jumala on salattu Jumala, joka toimii usein niin toisin kuin pieni ihminen mielessään kaavailee.
Tähän loppuun vielä lainaus, jossa Cleland Thom kertoo siitä, mihin voimme varmasti luottaa:
"Yleensäkin voimme säilyttää toivomme sekä ruumiimme ja mielemme terveyden tässä hämmentävässä jälkimodernissa ajassa vain keskittymällä vakavasti iankaikkiseen tulevaisuuteemme, hengellisiin asioihin ja Jeesukseen itseensä. Vain näihin kolmeen voimme luottaa pettymättä ja menettämättä toivoamme."
Hän kirjoittaa myös siitä, että meidän pitäisi olla niin innoissamme taivaaseen pääsemisestä, "että maallinen elämä menettää siinä määrin merkityksensä, että pettymyksetkään eivät masenna meitä maahan asti."
No, moniko meistä siihen pystyy - se onkin jo toinen juttu... Mutta ajatuksessa on kyllä järkeä.
Jos on kovin syvästi pettynyt, tämän kirjan lukeminen tekee aivan varmasti kipeää. Mutta ei kannata silti pelätä. Pettymykset ja haavat on hyvä käydä läpi, että niistä voisi päästä eteenpäin.
Karas-Sana 1999
197 sivua
Alkuteos: Broken-Hearted Believers (1998)
Valokuva: Matti Kolho / Kuvaario
Kannen ulkoasu: Anne Tervahauta
Valokuva: Matti Kolho / Kuvaario
Kannen ulkoasu: Anne Tervahauta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti