Liisa Liminka: Mustassa kaikki värit - Runoja vuosilta 1990-2016

Tässä kevään uutuuskirjassa on Liisa Limingan runoja vuosien varrella kokemastaan masennuksesta, ahdistuksesta ja pimeydestä, mutta myös ilo, toivo ja luottamus Jumalaan pilkahtelevat esiin siellä täällä.

Liminka kertoo elämästään ainakin tässä Seurakuntalainen.fi-sivun jutussa: Kirjoitan surusta, joka on jäänyt minuun aina olevaksi. Hän on löytänyt toivon ja lohdutuksen, vaikka kärsi niin koulukiusaamisesta, seksuaalisesta hyväksikäytöstä kuin äitinsä särkyneestä mielestäkin. Kun taustalla on näin monia rankkoja kokemuksia, ei ole ihme, että ihminen menee rikki. Ne kokemukset ja niiden vaikutukset näkyvät kipeästi näissä runoissa. Mutta onneksi meidän Jumalamme on lohdutuksen ja toivon Jumala myös meille eri tavoilla särkyneille.

Monia erilaisia tunteita ja rukouksiakin sisältävinä Limingan runot ovat kuin nykypäivän psalmeja, joista lukija voi löytää vertaistukea ja lohtua omien kipujensa keskelle. Kuten esimerkiksi tästä rukouksesta:

"Minä menen kohti pelkojani,
kohta olen kauhua täynnä.
Tule avuksi, Herra,
tule kanssani minun kauhuuni.
Ota lävistettyihin käsiisi
minun pelkoni ja minut."

Monen rikkinäisen ihmisen kipeitä tuntoja Liisa Liminka sanoittaa näin:

"Leimoja kirjekuoressa, sata leimaa minussa,
erilainen ja outo,
määreitä, jotka satuttavat.
En haluaisi olla erilainen ja outo, 
sitä vain ei kysytä."

Itsekin entisenä koulukiusattuna tiedän tuon tunteen, kuten myös monet muut tässä kirjassa kuvatut tunteet, mustan ja pimeän eri sävyt - ja kaikki muut värit.

Runoissa käydään myös läpi muun muassa painajaisia, yksinäisyyttä, ulkopuolisuuden tunnetta, äitisuhdetta ja surua lapsettomuudesta.

Tässä eräs kirjan helmistä:

"En ole tiennyt näin mustaa väriä olevan olemassa.
En ole tiennyt sirujenkin voivan sirpaloitua.
En ole tiennyt, että hiljaisuuden sisältä
vasta todellinen hiljaisuus alkaa.

Ja juuri nyt: kompastun Sinun Ristisi Juuriin."

Kaiken keskellä juuri Vapahtajassa on masentuneenkin toivo ja pelastus. Jeesuksen risti ja armo näkyvät Liisa Limingan runoissa, ja hän kirjoittaakin, ettei olisi jaksanut, ellei Jeesus olisi maksanut hintaa hänestä. Jos johonkin, niin Jeesuksen ristin juuriin on turvallista kompastua. Lohdullisesti runoilija toteaa, miten "armo on tullut alas minuun saakka, pimeyteeni":

"Vain Toivossa olen Jumalassa riippunut,
ohuen palamattoman seitin varassa,
joka Jeesuksen Ristiin on kiinnittynyt.
Armo on tullut alas minuun saakka, pimeyteeni..."

Toivoa ja ilon hetkiä on, kunnes eräässä runossa jo kerrotaan, että ahdistus on irrottanut otteensa. Mustan kautta löytyvät kaikki värit; Jumala antaa tulevaisuuden ja toivon:

"Sataa ja suren menetettyjä unelmia.
Silti linnut laulavat huomista,
tulevaisuutta."

Lopulta surukin voi muuttua siunaukseksi:

"Minun suruni minussa on kypsyttänyt Siunauksen pisaroita."

Pimeydessä pienikin valo voi loistaa, ja pimeyden kokenut näkee valon ja värit entistä kirkkaampina. On Taivaan Isän syli, jossa meitä kannetaan silloinkin, kun emme itse jaksa mitään. Liisa Limingan runot ovat hyvin hoitavia, ja voin lämpimästi suositella niitä sinulle, joka kaipaat valon ja siunauksen pisaroita pimeytesi tai hämäräsi keskelle. Toivon, että mahdollisimman moni löytää nämä ihanat runot.

Kirjassa on kuvituksena Sari Savelan kauniita, herkkiä mustavalkokuvia.

Perussanoma 2018, 135 sivua
Kansi: Milla Aura-Tolonen / Milart
Kuvat: Sari Savela